Suomen suosituimmilta räppäreiltä ep-levy – Gettomasa räppää kuin 14-vuotias lapsi, jonka kivekset eivät ole laskeutuneet

Suomen suosituimmilta räppäreiltä ep-levy – Gettomasa räppää kuin 14-vuotias lapsi, jonka kivekset eivät ole laskeutuneet

Gettomasa ja Kube julkaisivat yhteis-ep:n. Rumban Tuomas Aflecht ja Jarkko Fräntilä kuuntelivat levyn, ja kertoivat siitä oman mielipiteensä.

Suomiräpin kärkinimiin lukeutuvat Kube ja Gettomasa ovat yhdistäneet voimansa. Erikseen erinomaiset ja yhdessä ylivoimaiset räppärit julkaisivat Gettomasa x Kube -ep:n. Tämän lisäksi artistit heittivät julkaisupäivää edeltävänä torstaina pari ilmaista pistokeikkaa molempien kotiseuduilla, ensin Vantaan Hakunilassa ja sitten Jyväskylän Kortepohjassa.

Molempiin oli saapunut yleisöä sankoin joukoin ja live-esityksen lisäksi katsojia hellittiin ilmaisilla vaatekappaleilla, joita muusikot onnekkaimmille jakoivat.

Kolme kappaletta sisältävä ep sekoittelee eri tyylejä. Hittipotentiaalia huokuva, brassaileva Kauas pois avaa ep:n. Sitä seuraa taaksepäin katsova, mutta nykyisyyttäkin kelaileva, hivenen Michigan-rapin soundin mieleentuova Skeittaa, jolla vierailee Justsesomali.

Ep:n päättää yhteiskunnallisesti kantaa ottava ja oletettavasti myös ”skenen tilaa” kanavoiva Pehmeit, jolla molemmat räppärit antavat riimien tulla kivenkovalla voimalla. Kappaleella kysytään missä määrin puheet ja teot kohtaavat.

Kokonaisuus, jonka tuotannosta vastaavat Ruuben ja MD$, on paitsi erittäin odotettu kahden kovan räppärin kohtaaminen, mutta myös nautinnollinen kokonaisuus suomiräpin ystäville. Alta löydät Rumban toimittajien Jarkko Fräntilän ja Tuomas Aflechtin ajatuksia julkaisusta.

*

Gettomasalla on rahaa. Se on tullut selväksi. Ongelma on siinä, ettei ketään kiinnosta, jos jollakin ihmisellä on rahaa. Paitsi niitä, jotka kertovat, miten heillä on rahaa. Tai niitä, joilla on rahaa.

Sukelletaanpa musiikkisanoituksiin ja samalla vaikkapa ihan maailmankirjallisuuden historiaan hetkeksi. Ketään ei kiinnosta, jos kertojahahmo saa pillua. Meillä kaikilla on tuttavapiirissämme ollut joskus henkilö, jonka mielestä edellisen viikonlopun nais- tai miesseikkailut ovat jollakin tapaa kiinnostavia. Eivät ne ole. Ne herättävät vain myötähäpeää.

Huomattavasti mielenkiintoisempia ovat kertomukset epäonnistumisista. Se, miten kertojahahmo jää yksin baarin pöytään, kun koko illan iskemisen jälkeen se kohde lähtikin jonkun toisen kanssa jatkoille/kotiin/tiedätte kyllä, minne. Tähän Gettomasa ei enää suostu, sillä hän on voittaja, ja haluaa kaikkien tietävän tämän.

Kauas pois -kappale on selkeä provokaatio. Naiset haluavat Gettomaan kyrpää eli dikkiä. Dikki-sana on kuitenkin jätetty sanoituksista pois, joka on tehokeinona yhtä sikavitunrankka kuin Skeptin verse Uniikin Pojat on poikii -kappaleella, jolla Spekti räppää ikimuistoisen ”Tytöt tykkää must, koska mul on mahtava kul…takello” -laininsa. Sitä ennen Gettomasa on kruisallut kiesillään ”kaus pois teist vitun köyhistä”.

Tämä siis kolmekymppisen miehen suusta. Ei siis teinipojan, vaan miehen, joka on ollut Maria Veitolan vieraana televisiossa.

Skeittaa on vuoden kovin bängeri, ja vaikka vanhojen muistelu onkin kulunut juttu, on koko biisi biitteineen niin kova, että uskon sen olevan tuleva klassikko. Justsesomalin kertsi on silkkaa timanttia. Biisillä Gettomasa kertoo miten ”snätsäsi chenei” niiltä, jotka olivat hänelle velkaa ja ”laski olkkarissa masseja” nuorena.

Pehmeit-biisillä Gettomasa pistelee jabeja pousaajille – ja samalla luultavasti täysin tietämättömänä sanojen ironiasta myös itselleen. ”Vittu sä oot tylsä, aina räppäät siit pyssystä mitä sä et oo koskaan ampunut”. Koko biisi on vaikuttava isku vasten katujengiräppiä, mutta samalla Gettomasa näyttää olevan uskomattoman sokea sille, että itse edustaa sama genreä.

Gettomasa on sitä, mitä ihmisestä tulee, kun hän menestyy tarpeeksi, kun hän vain ”snätsää cheinejä” tarpeeksi, kun hän vain laskee ”tarpeeksi olkkarissa masseja”.

Sanankäyttäjänä Gettomasa on suvereeni, sitä ei voi kukaan kieltää. Gettomasa on kuitenkin kävelevä paradoksi. Ongelma on siinä, ettei hän näytä ymmärtävän sitä. Ep:llä Gettomasa on kuin 14-vuotias lapsi, jonka kivekset eivät ole vielä laskeutuneet ja hän haluaa olla kova.

Siksi hän on niin suosittu, sillä imago on nykymusiikissa kaikki. Vaikka se imago olisi kuinka typerä tahansa.

Ehkäpä seuraavalla kerralla hän uskaltaisi olla ihan oma itsensä. Sillä eihän hän voi olla oikeasti tälläinen. Eihän. Eihän. Eihän? Ja jos tämä on pelkkä imago, kuinka kauan imagon taakse voi piiloutua selittämällä kaiken olevan vain osa artistiminää ja roolia?

Ps: Kube on helvetin hyvä. Koko ajan.

Jarkko Fräntilä

Kiitos ajatuksista veli Fräntilä.

Olen sikäli samoilla linjoilla, että ep:n avaava kappale ei niinkään tarjoa uutta Masalta. Se jatkaa autobiisien linjaa. Kertsi on tutusti tarttuva, mutta ”köyhistä pois” särähtää korvaan, etenkin kun mietitään Masan omia ensimmäisiä riimittelyjä muun muassa kuolleista presidenteistä (dollareista) uran alkupuolella.

Toki maailma muuttuu ja Masa sen mukana, se kuuluu etenkin hänen lingossaan. Räppärin Lössi-biisiä kuunnellessa ei olisi uskonut, että ”chaineja snätsätään” (koruja pöllitään/ryöstejään) ilmestyy hänen sanavarastoonsa ihan heti.

Väkisin siis vedän pieniä ajatusviivoja siihen suuntaan, että kanavoiko Masa Skeittaa-biisillä samaa ajatuskehystä kuin taannoisella Masa Interlude -kappaleella, joka löytyy Lytän ja Tohtori Getton hiljattain ilmestyneeltä yhteislevyltä. Kyseisellä biisillä (joka on tribuutti Eazy E:n Boyz-n-The Hood -klassikolle) jyväskyläläinen riimittelee kuvitteellisen tarinan ”elämänkoululaisen” arkipäivästä, jossa viedään juoksukaljoja ja itseasiassa peritään myös velkoja, mahdollisesti snätsätään siis chaineja. Onko sama kaava, ehkä henkilö, matkassa tälläkin kertaa?

Pehmeit-biisi muistuttaa Gettomasan Feimii-yhteisbiisiä Lauri Haavin kanssa. Myös sillä biisillä pyrkyrit saivat kovaa kyytiä. Tällä kertaa Masa porautuu enemmän väkivallan uhkaan oman elämän DJ Akademiksien sijaan. Omasta mielestäni hyvä, että Masa julistaa ääneen ettei ”ninoja” ja teräaseita tarvita skeneen ensimmäistäkään. Ja tekee sen tyylillä.

Tuomas Aflecht