Tapparan menestyksen takana on vuosikymmeniä Suomen parhaita oloja ja mukautumista jääkiekkotalouden muutoksiin

Tappara voitti mestaruuden kolmannen kerran peräkkäin. Lehtikuva / Jussi Nukari

Raiko Häyrinen

Kun Tapparan pelaajat nostelivat Kanada-maljaa Tampereen areenan jäällä sunnuntai-iltana, Tapparan apuvalmentaja Juha Juujärvi taltioi puhelimensa kameralla pelaajien juhlintaa. Viime vuosituhannen lopulla valmentamisen aloittanut Juujärvi on kiertänyt useita seuroja eri puolilla Suomea ja osaa epäröimättä vastata siihen, miksi Tappara juhlii kolmatta perättäistä jääkiekon Suomen mestaruutta.

– Seurakulttuuri, se perinne ja sen vaaliminen johtavien ihmisten toimesta. Se lähtee puheenjohtaja (Mikko) Leinosesta ja jatkuu operatiiviseen johtoon. Heillä on selvä visio ja sitä toteuttamaan haetaan huipputekijät, kuten tänä vuonna päävalmentaja (Rikard) Grönborg. Leinosella on myös rohkeus ja kyky uudistautua, Juujärvi sanoi.

Juujärven mukaan Tapparan seurakulttuuri näkyy myös pelaajien ja huoltohenkilöstön toiminnassa.

– Joukkueessa on osaavia pelaajia. He tietävät mitä voittaminen vaatii, ja he opettavat sitä nuoremmille pelaajille. Kulttuuri siirtyy. Päivittäisen työn merkitystä ei voi liikaa korostaa. Olen nähnyt monia staffeja, mutta täällä on aivan uskomaton osaaminen, sitoutuminen ja työmäärä, joka laitetaan päivittäiseen työhön.

Ensimmäisinä tekojäälle

Tapparan kolmas perättäinen Suomen mestaruus on viimeisin tulos Suomen parhaiden jääkiekko-olojen ja menestyksen liitosta – joka Tampereella alkoi jo 1950-luvulla.

Tamperelaiset pääsivät ensimmäisinä Suomessa luistelemaan tekojäälle, kun Koulukadun tekojääkenttä rakennettiin vuonna 1956. Silloin pääsarjaakin pelattiin vielä taivas kattona, ja tekojään ansiosta tamperelaisten harjoituskausi piteni viikkotolkulla sekä syys- että kevätkausilla. Se oli valtava etu aikana, jolloin suurin harjoittelua rajoittava tekijä oli pääsy jäälle.

Koulukadun jäillä aamuharjoituksiaan tekivät 1960-luvun alussa Tapparan sen aikaiset suurpuolustajat Kalevi Numminen ja Pekka Marjamäki, jotka alkoivat tuolloin harjoitella kaksi kertaa päivässä. Se oli uutta.

Tappara voitti Suomen mestaruuden vuonna 1964 ja pääsi seuraavana vuonna pelaamaan Suomen ensimmäiseen jäähalliin Tampereen Hakametsään. Siitä huolimatta Tappara putosi keväällä 1965 hallitsevana Suomen mestarina Suomensarjaan.

Tappara palasi pääsarjaan heti seuraavana vuonna, mutta rämpi 1960-luvun lopun. Tuohon aikaan parhaille pelaajille maksettiin jo pimeitä palkkioita pelaamisesta, ja osa pääsarjaseuroista oli löytänyt taakseen merkittäviä yritystukijoita. Tästä kelkasta Tappara oli jäänyt, mutta uuden nousun pohja luotiin vuonna 1970.

Puoliammattilaisuuteen ja ammattilaisuuteen

Tuolloin Tappara lähti määrätietoisesti kohti pelaajien puoliammattilaisuutta. Tappara vuokrasi edustusjoukkueensa Montreal-Urheilu oy:lle, jossa yrittäjä Mikko Westerbergillä oli isänsä kanssa osake-enemmistö. Pelaajat palkattiin Montreal-Urheilun tuotekehittäjiksi, mistä heille voitiin maksaa pientä palkkaa.

Nousun toinen tukijalka oli Kalevi Nummisen ryhtyminen päätoimiseksi päävalmentajaksi. Numminen teki joukkueen harjoittelusta suunnitelmallista ja ympärivuotista toimintaa, johon hän haki asiantuntija-apua myös jääkiekkopiirien ulkopuolelta.

Tämän työn pohjalta Tappara voitti SM-kullan vuosina 1975, 1977, 1979, 1982, 1984, 1986, 1987 ja 1988. Neljä näistä mestaruuksista päävalmentajana voittanut Rauno Korpi istui sunnuntaina Tampereen areenan katsomossa hymyillen todistamassa viidettä finaalia.

1990-luvun alussa SM-liiga koki seuraavan murroksen, kun sarjasta tuli täysammattilaisten liiga. Tappara putosi hetkeksi kyydistä, ja seuraava mestaruus tuli vasta 2003.

Yhdestätoista viime liigafinaalista – keväästä 2013 lähtien – Tappara on ollut mukana yhdeksän kertaa. Yksikään toinen suomalaisjoukkue ei ole tänä ajanjaksona päässyt lähellekään tätä tahtia – eikä Tampereen ulkopuolisessa Suomessa kiekkoilla yhtä uudenaikaisessa areenassa, jossa Tappara on nyt voittanut kolme perättäistä mestaruutta.

– Totta kai se auttaa tulevaisuuden rakentamiseen, mutta urheilun laatu ei maksa mitään. Kaikilla on jäävuorot ja punttisalit käytössä. Totta kai täällä on upeat puitteet urheilutapahtumien järjestämiseen ja se auttaa, koska talous merkitsee paljon. Mutta tapahtumia ei ole ilman urheilua ja urheilu tulee Tapparassa aina ensin, Juujärvi sanoi.

Kontiola ja velmun elkeet

Kärpissä valmentamisen aloittanut Juujärvi, 49, tekee jo kolmatta kierrostaan Tapparassa. Ensimmäinen osui vuosiin 2002-2006, jolloin Juujärvi valmensi Tapparan alle 20-vuotiaiden joukkueessa muun muassa Petri Kontiolaa, jonka Juujärvi sanoo muistavansa “velmun elkeistä”.

– Hän oli äärettömän pelitaitava kaveri, mutta vähän vielä raakile luistelun ja fysiikan osalta. Kun hän tuli u18-joukkueesta, hän oli viimeisiä valintoja alle 20-vuotiaiden joukkueeseen ensimmäisenä vuonna. Seuraavana vuonna voitimme mestaruuden ja hän löi läpi, oli yksi johtavia pelaajia ja pelasi loppukaudesta pääosin jo Liigassa.

Kontiola voitti sunnuntaina uransa ensimmäisen miesten sarjan mestaruuden.

– Meillä on aina ollut hyvä balanssi taikurin kanssa. Minä olen antanut hänen pelata ja hän on sitoutunut joukkueeseen, kuten tänäkin vuonna Rikardin kanssa. Siitä hän sai upean palkinnon uralleen ja kaikille taisteluille, joita hän on käynyt siviilipuolella, Juujärvi sanoi.