Alueelliset puolustusyhteistyöjärjestelyt ovat eduksi sekä Suomelle että Natolle, todetaan Upi-tutkimuksessa
Tutkija Iro Särkän (oik.) mukaan kahden-, kolmen- tai useamman välinen yhteistyö saattaa tehostaa liittokunnan sisäistä päätöksentekoa ja auttaa rakentamaan luottamusta kumppanien ja liittolaisten välillä. LEHTIKUVA / Mikko Stig
Niilo Simojoki
Suomen kannattaa edistää Naton jäsenenä myös pienempiä alueellisia puolustusyhteistyön muotoja eri liittolaisten kanssa, päätellään Ulkopoliittisen instituutin (Upi) tiistaina julkaisemassa raportissa. Sen mukaan alueellinen yhteistyö ei tee Natosta heikompaa vaan pikemminkin vahvistaa puolustusliittoa, koska pienemmät yhteistyömuodot voivat paikata yksittäisten pienempien jäsenmaiden resurssipuutteita yhteisillä järjestelyillä
Raportin tekemistä johtaneen tutkija Iro Särkän mukaan kahden-, kolmen- tai useamman välinen yhteistyö saattaa tehostaa liittokunnan sisäistä päätöksentekoa ja auttaa rakentamaan luottamusta kumppanien ja liittolaisten välillä.
- Pienemmät muodot voivat lisätä koko liittokunnan valmiutta ja suorituskykyä sen alueellisten suunnitelmien toimeenpanossa, Särkkä sanoo raporttia koskevassa tiedotteessa.
Tuoreen Nato-jäsenen Suomen kannalta alueelliset yhteistyöjärjestelyt voivat Särkän mukaan edistää maan integroitumista Natoon.
Raportin julkistustilaisuudessa tiistaina puhunut kansanedustaja Jarmo Lindberg (kok.) kertoi allekirjoittavansa havainnon, jonka mukaan puolustusyhteistyön merkitys ei poistu Suomen Nato-jäsenyyden myötä.
- Jos tulee tilanne, jossa kriisi on (Naton peruskirjan yhteisen puolustusvelvoitteen) artikla viiden kynnyksen alapuolella tai jos artikla viiden aktivointi nopeassa tilanteessa alkaa kestää, niin on erittäin hyvä, että täällä Pohjolassa ollaan yhdessä valmiina, Lindberg sanoi.
- On hyvä että alueellinen yhteistyö jatkuu, enkä näe sitä oikein toteutettuna millään lailla eriseuraisena (Natossa), hän jatkoi.
Kirjava joukko sopimuksia
Upin raportissa tarkastellaan sitä, miten Britannia, Norja, Ranska, Ruotsi, Saksa ja Viro suhtautuvat puolustusyhteistyöhön Suomen kanssa. Lisäksi selvitetään, mitä yhteisiä intressejä Suomella on muiden maiden kanssa, ja yksilöidään osa-alueita, joilla yhteistyötä voitaisiin syventää.
Tutkijoiden mukaan Suomella on samankaltainen pohjoinen toimintaympäristö kuin Ruotsilla ja Norjalla ja toisaalta jaettu yhteinen huoli Itämeren alueen turvallisuudesta Viron, Ruotsin ja Saksan kanssa.
Suomen, Ruotsin ja Norjan kolmenvälistä yhteistyötä voitaisiinkin tutkimuksen mukaan syventää erityisesti ilmapuolustuksessa ja pohjoisimpien alueiden puolustamisessa. Lisäksi Suomi voisi myös tehostaa Itämeren valtioiden kanssa tehtävää yhteistyötä meriturvallisuuden lisäksi kyber- ja avaruusympäristöissä.
Lindberg muisteli puheenvuorossaan erilaisia ja hieman erinimisiä puolustusyhteistyösopimuksia solmitun 2010-luvun jälkipuoliskon toisessa aallossa sellaista vauhtia, että hän oli laittanut Puolustusvoimain komentajana erityisavustajansa selvittämään, mistä kokonaisuudessa on kyse "kun en sitä oikein itsekään kyennyt hahmottamaan".
- Puolustushallinnon puolelta tämä ei vaikuttanut kovin tavoitteelliselta, koordinoidulta ja suunnitellulta prosessilta. Eikä ainakaan minulta tullut kukaan näiden sopimusten allekirjoittamisen jälkeen kysymään, että mitä te nyt aiotte tehdä, Lindberg kertoi.
DCA-sopimus eri maata
Yksikön johtaja Otto Saxén puolustusministeriöstä totesi, että puolustushallinnon kannalta yhteistyöhön pyrkimisessä oli mahdollisesta sekavuuden vaikutelmasta huolimatta johdonmukaisuutta: yhteistyötoiminnassa painotettiin niitä maita, jotka olisivat kriisitilanteessa sotilaallisesti liittoutumattoman Suomen puolustuksen kannalta merkittäviä toimijoita.
Saxénin mukaan yhteistyökuvioiden verkosto osoittikin arvonsa, kun Suomi jäi odottamaan Naton jäseneksi pääsyä Venäjän hyökättyä laajamittaisesti Ukrainaan.
- Juuri ne maat, joiden kanssa yhteistyötä oli tiivistetty myös kriisitilanteita silmällä pitäen, osoittivat nopeasti tukeaan Suomelle niin poliittisella kuin sotilaallisella tasolla, Saxén muistutti.
Lindbergin mukaan eduskunnan käsittelyssä parhaillaan oleva kahdenvälinen puolustusyhteistyösopimus (DCA) Yhdysvaltain kanssa eroaa selvästi Suomen solmimista aiemmista sopimuksista, koska DCA-sopimus on myös oikeudellisesti sitova.