Helpotuksen huokaus asuntovelalliselle? – Uuteen lukuun kätkeytyy todella ikävä viesti
–
Inflaation uskotaan laskevan ensi vuonna kahteen prosenttiin ja sen myötä laskee korkokin. Sitä painaa myös murheenkryyniksi yltynyt tuottavuuskehitys. Se takaa, ettei ostovoimassakaan näy kunnon kasvua, kirjoittaa Kauppalehden toimittaja Ossi Kurki-Suonio.
Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn uskalsi viikko sitten hallituksen kehysriihessä sanoa ääneen sen, mitä kaikki odottavat. Euroopan keskuspankki ryhtyy leikkaamaan korkoa kesäkuun kokouksessa.
Toki sillä normaalilla varauksella, että taivas ei putoa niskaan tai inflaatio ei saa uutta vauhtia esimerkiksi geopolitiikan kuumista ja kylmistä kriiseistä.
Nykyinen korkotaso on Suomelle liian kova. Yhdessä julkisen Venäjä-kriisin, talouden kriisin ja sote-kriisin kanssa korot painavat kuluttajien ja yritysten luottamusta tulevaan nyt jo suhteettoman paljon.
Korko- ja talouskäänteen odottelu on tänä vuonna ollut kuin kevään odottelu. Heti kun tuntuu, että aurinko alkaa lämmittää, tulee uusi lumisade. Näin pitkällä huhtikuussa ehtii jo miettiä, miten lämmin edes koko kesästä tulee – tai mille tasolle korko sitten lopulta laskeekaan.
Markkinat ainakin odottavat, että EKP ehtisi leikata korkoaan kolme kertaa tänä vuonna. Mutta entäs sen jälkeen? Euroopan keskuspankki sen paremmin kuin Olli Rehnkään ei halua minkäänlaista korkouraa ohjeistaa. Pieniä merkkejä voi kuitenkin yrittää lukea ja tulkita.
Euroopan keskuspankissa näyttää kasvavan luottamus siihen, että inflaatio saadaan ensi vuoden aikana kuriin kahden prosentin tavoitetasolla. Samalla myös äänenpainot ovat kasvaneet kireän rahapolitiikan asteittaisesta keventämisestä ”neutraalille” tasolle. Siis tasolle, missä investoinnit ja säästäminen ovat tasapainossa.
”16 vuoden könyämisen jälkeen ostovoiman kasvunäkymät ovat kiltisti sanoen maltilliset”
Kun luonnollisen korkotason euroalueella arvioidaan Rehnin mukaan olevan nollan ja ykkösen välissä, tarkoittaisi se, että inflaation ollessa kahden prosentin tavoitteessa neutraali korkotaso asettuisi kahden ja kolmen prosentin väliin.
Ranskan keskuspankin pääjohtaja François Villeroy de Galhau totesi Reutersille viime viikolla, että ”parhaimpien arvioidemme mukaan [neutraali korkotaso] euroalueella on kahden ja kahden ja puolen prosentin välissä”.
Asuntovelallinen voi huokaista helpotuksesta. Kahden prosentin hujakoilla oleva korkotaso kuulostaa neljän prosentin jälkeen hyvinkin kohtuulliselta. Mutta lukuun kätkeytyy paljon ikävämpi viesti.
Kun luonnollinen korkotaso asettuu niinkin alas kuin nollan ja ykkösen väliin, se kertoo, että talouden kasvuedellytykset ja tuottavuuskasvu ovat todella heikkoja. Rehnin mukaan heikko tuottavuuskasvu on ”euroalueen murheenkryyni”.
Tämä murheenkryyni tarkoittaa suomalaiselle asuntovelalliselle, että 16 vuoden könyämisen jälkeen ostovoiman kasvunäkymät ovat kiltisti sanoen maltilliset. Koron lasku ei siis ole avain onneen.
Suomessa tuottavuusongelma näkyy erityisesti yksityisillä palvelualoilla. Investoinnit aineettomaan pääomaan, esimerkiksi tutkimukseen ja ict-järjestelmiin, ovat jääneet selvästi jälkeen Ruotsista ja Tanskasta. Edes nollakorot eivät saaneet suomalaisyrityksiä investoimaan. Syy on jäänyt mysteeriksi.
Ovatko yritykset liian nössöjä vai verotus liian tiukkaa tai sekä ja että? Ehkä suomalaiset vain lakkasivat uskomasta digitalisaation ja tekoälyn tuomiin mahdollisuuksiin. Saas nähdä, aikooko EKP vielä kääntää rahahanat auki uusien tuottavien investointien toivossa.
”Tohtori Tuho” ennakoi jättiyllätystä eurovaalien jälkeen – Näin laitaoikeisto voidaan jättää sivuun tärkeistä päätöksistä Suomen huuto kaikuu EKP:ssä kuuroille korville Kylmää kyytiä EKP:n korkoaikeille? – Katso nämä 5 kuvaajaa