Miehitys päättyi Hersonissa puolitoista vuotta sitten, mutta Venäjän iskut jatkuvat – suomalainen vapaaehtoistyöntekijä kertoo kaupungissa vallitsevasta sotaväsymyksestä

Ukrainan Hersonissa humanitääristä työtä tehnyt Eemil Saarnio Helsingissä kesäkuussa. LEHTIKUVA / ANTTI AIMO-KOIVISTO

Saimi Juutinen

Eteläisessä Ukrainassa Hersonissa arki on yhä jatkuvaa Venäjän iskuilta suojautumista puolitoista vuotta sen jälkeen, kun kaupungin hallinta siirtyi jälleen Ukrainalle, kertoo avustustyössä alueella ollut suomalainen Eemil Saarnio STT:lle.

Saarnio ja hänen ystävänsä Nicol Parviainen matkasivat Ukrainaan suomalaisten lahjoituksilla täytetyllä ja lahjoitusvaroin hankitulla pakettiautolla. Myös pakettiauto jäi ukrainalaisten käyttöön, kun Saarnio poistui maasta. Parviainen jäi vielä Saarnion lähdettyä Ukrainaan.

Kaksikko vietti Hersonissa viikon tehden avustustyötä ruoka-apua tarjoavassa Tarilka-järjestössä. Kaupunki on Dneprjoen rannalla lähellä kohtaa, jossa Ukrainan läpi mutkitteleva joki laskee Mustaanmereen. Venäjä miehitti joen pohjoisrannalla olevaa kaupunkia yhdeksän kuukauden ajan hyökkäyssodan alussa. Venäjän joukot ovat sittemmin vetäytyneet joen eteläpuolelle.

Sodassa on viime aikoina seurattu tiiviisti Venäjän etenemistä Harkovassa ja Itä-Ukrainassa Otsherentynen ja Tshasiv Jarin suunnilla. Saarnion mukaan sota kuitenkin näkyi ja kuului päivittäin myös Hersonissa. Saarnio palasi Suomen rauhaan muutama viikko sitten maailmasta, jossa pommitukset olivat päivittäisiä.

- Olimme valppaustilassa jatkuvasti. Jos kuuli tiettyjä ääniä, saman tien heräsi. Ei pystynyt elämään kuin tasan päivän kerrallaan, hän kuvailee videopuhelussa.

Tämä heijastui myös ukrainalaisten mielialaan kaupungissa, jossa yhä korjataan myös viime kesänä räjäytetyn Kahovkan padon tulvien tuhoja. Saarnio kertoo, että kohtaamisissa välittyi selvästi väsymys jatkuvaan sotaan.

- Moni joutuu käyttämään ahdistukseen isojakin määriä lääkkeitä, näin sen itse, hän kertoo.

- Ehkä puolet tapaamistani ihmisistä haluaa, että Ukraina saisi takaisin miehitettyjä alueita. Osa haluaa rauhan asap (niin nopeasti kuin mahdollista).

Paikallinen suojelija mukana

Saarnio saapui Hersoniin Venäjän voitonpäivän viikolla, mikä näkyi hänen mukaansa paineen ja pommitusten lisääntymisenä. Venäjä iskuja oli käytännössä joka päivä.

Hän työskenteli paikallisessa humanitäärisessa keskuksessa. Keskus vastaa sosiaaliavustuksesta ja tarjoaa paikallisille ruoan lisäksi kaikkea hygieniatarvikkeista Ikean sänkyihin.

- Venäläiset ovat tuhonneet poliisilaitoksesta lähtien kaikki kunnan virastot, eli siellä ei varsinaisesti kunnan perustoiminta pyöri. Keskuksessa tehdään kaikkea mahdollista humanitäärista työtä, mitä sotaan voi liittyä, Saarnio kuvailee.

Alueella oli niin turvatonta, että paikalla suomalaisten mukana oli aluksi vuorokauden ympäri turvahenkilö. Ukrainalaiset myös jakoivat ulkomaisille avustustyöntekijöille laadukkaat sirpaleliivit ja kypärän.

- Olimme koko ajan paikallisten kanssa. He kertoivat, milloin on syytä mennä suojaan, Saarnio sanoo.

Suomalainen kertoo, että sodan keskellä elävät paikalliset halusivat kuitenkin muistuttaa vieraille, mitä Hersonissa tapahtuu. Silloin kun avustustyöt antoivat myöten, paikalliset kierrättivät katsomassa Venäjän tuhoamia kohteita ja kertoivat sodan tuhoista.

Kärsimyksen mittaluokkaa on yhä vaikea ymmärtää.

- Sitten, kun sen näkee, on se aika pysäyttävää, Saarnio sanoo.

"Se oli läheltä piti -tilanne"

Sodan jatkuvasta läsnäolosta huolimatta kaupungissa yritetään elää niin normaalia arkea kuin mahdollista. Saarnio oli esimerkiksi kehittämässä humanitääriseen keskukseen tilaa, jossa äideille pidetään joogaa ja lapsille opetetaan englantia.

Sodan eturintamakaupungista Saarniolle on jäänyt mieleen häntä ympäröivien ihmisten hyvyys.

- Hersonin humanitäärisessä keskuksessa on iso joukko ihmisiä, jotka tekevät työtä tavalla tai toisella. Useat ihmiset saattoivat useita kertoja päivässä kävellä ohi, ja joka kerta he halasivat ohi mennessä. Arvostus toisia kohtaan oli myös koskettavaa. Ihmiset, jotka kärsivät tosi paljon, vähän väliä halusivat olla tarjoamassa kaiken ruuista ja majoituksesta lähtien.

Suomalaiset kävivät Ukrainan-matkansa aikana myös pääkaupungissa Kiovassa ja Hersonista länteen päin sijaitsevassa satamakaupungissa Odessassa. Saarnio yritti ensimmäisen Hersonin-visiittinsä jälkeen vielä myöhemmin vielä palata kaupunkiin, mutta tuolloin matka tyssäsi. Ukrainan armeija ei päästänyt Saarniota takasin Hersoniin toukokuun 15. päivänä kaupunkiin tehdyn iskun takia, joissa loukkaantui mediatietojen mukaan noin 20 siviiliä.

Iskussa tuhoutui myös auto, jossa oli tapahtumahetkellä perhe, johon kuului alakouluikäinen poika. Perhe selvisi tilanteesta lievin vammoin, mutta auto tuhoutui.

- Olin itse ollut aiemmin samassa autossa noin neljä kertaa, Saarnio sanoo.

- Se oli läheltä piti -tilanne.