Masters of the Universe: Battleground ei lautapelinä sovi aloittelijalle
Masters of the Universe: Battleground ei lautapelinä sovi aloittelijalle
He-Man kumppaneineen on ollut tosi kova juttu jo ihan lapsuudestani saakka. Onkin mainiota huomata, että aiheen ympärillä porisee edelleen hyvin monipuolisesti. Yksi uusimpia MOTU-universumiin liitettyjä tuotteita on puolalaisen Archon Studion kyhäämä lautapeli, joka on saanut viime aikoina paljon näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa. Huikealta näyttävään seikkailupeliin pääsin käsiksi Helsingin Fantasiapelien kautta, joten kiitokset heille siitä, että minulla on nyt voima!
Masters of the Universe: Battleground yllättää isolla ja painavalla paketillaan. Sisään on kätketty korttipakkojen ja ison pahvisen laudan lisäksi laadukkaasta ja kestävästä muovista kyhättyjä kentän osia ja hahmon palasia. Tyylikkäistä kansikuvista poiketen, maalaamattomat palaset ovat kiinni muovisissa kehikoissa ja vaativat erilliset työkalut irrotukseen. Tämän lisäksi hahmot eivät ole snapkit-tyylisesti kasattavia vaan vaativat erillistä liimaa pysyäkseen kasassa, mikä tarkoittaa, että ennen ensimmäistä pelikertaa edessä on harrastuskaupassa käynti ja tuntien askarteluhetki. Onneksi mukana tulevat ohjeet ovat varsin yksityiskohtaiset ja selkeät jopa tällaiselle aloittavalle nakkisormelle niin kuin minä.
Peli sisältää viisi hyvisten ja viisi pahisten hahmoa. He-Manin ja Skeletorin lisäksi loput hahmot ovat enemmän tai vähemmän odotettavat. Hyvisten puolella Man-At-Arms ja Orko ovat tuttuja lähes jokaisesta alkuperäisen animaation jaksosta. Mutta pidin hieman outona, että Teelaa tai Sorceressia ei ole mukana ollenkaan, ja kaksi muuta hyvisten hahmoa ovat Ram Man ja Stratos, joita ei kovin usein sarjassa nähdä. Itse asiassa pelin ainoa naishahmo on pahisten puolella oleva Evil-Lyn, joka pitää Skeletorin puolia Trap Jawn, Mer Manin ja Tri-Klopsin kanssa. Näistäkin hahmoista lähinnä Trap Jaw on useimmin Skeletorin matkassa, vaikka tosin muutkin tuttuja ovat.
Kohtuullisen suoraviivaiselta tuntuva kasaussessio sai yllättäviä käänteitä, kun oikeanlaisen liiman löytäminen vaati useamman kaupassa käynnin ja eri yhdisteen kokeilun. Itse kasaus alkoi vaivalloisesti, mutta loppua kohden puuhailusta pääsi jyvälle ja hahmojen osien yhteenliimailu nopeutui selkeästi. Tästä huolimatta aikaa kymmenen hahmon liimailuun kului lukuisia tunteja näppäräsormisen korunvalmistajavaimonkin avustuksella. Alkuvalmistelu-urakan päätteeksi olin jo innoissani päästä pelaamaan, sillä maalaamattomanakin hahmot ovat tyylikkään näköisiä ja yksityiskohtaisia. Koettelemukset eivät kuitenkaan olleet ohi.
Masters of the Universe: Battleground ei lautapelinä sovi aloittelijalle
Hahmojen lisäksi isolle pelilaudalle sijoitetaan myös lukuisia erilaisia muurinpalasia esteiksi. Nämäkin osat pitää leikellä irti jämäkästä muovista, johon normaalit sakset eivät oikein pure. Palojen irrottamisen yhteydessä peli alkoi näyttämään monipuolisuuttaan, sillä mukana tulevien korttien, nappien ja mittojen yhteismäärä on varsin hulppea, vaikka kyseessä on vain kahden henkilön peli. Jos hahmojen kasaus luetaan pois yhtälöstä, pelin valmistelut korttien lajittelusta seinäpalojen irrotteluun ja pelilaudalle sijoitteluun kestivät ensikertalaiselta lähes tunnin, jonka päätteeksi Master of the Universe: Battlegrounds vasta löi amatööripelaajalle eteen todellisen haasteensa.
Ohjekirja käy ensipelin asetelman läpi vieden pelaajaa kädestä pitäen hahmojen sijoittelusta taitojen käytön kautta aina itse taisteluun saakka. Erilaiset kortit kertovat hahmojen monipuolisista ominaisuuksista, joita tehostetaan monipuolisin toimintakortein. Hahmot voivat kamppailla lähiasein, ampua pidemmänkin matkan päähän ja jopa käyttää taikoja. Toimintaan sattumanvaraisuutta ja jännitettä saadaan erilaisin yllätysmerkein, joiden avulla pelin kulkuun saa isojakin muutoksia. Hulppealle pelilaudalle sijoitetut muurit tarjoavat esteiden lisäksi vaihtoehtoreittejä ja uusia tilaisuuksia taisteluun.
Lähes toistakymmentä sivua ohjekirjaa luettuani olimme saaneet hahmot paikoilleen ja valmiina toimimaan, mutta missään ei ollut mainittu pelin tavoitetta. Säännöt käyvät yksityiskohtaisesti läpi, miten peliä pelataan mutta ei kerro mitään siitä, miksi pelataan. Vaikka säännöissä riittää monipuolisuutta saamaan turhautuneen pääni pyörälle kaikkine hahmon taitoineen, voimineen ja aseineen, on se lopulta täysin turhaa, jos en tiedä mikä on päämääräni. Luin noin kolmekymmentäsivuisen ohjekirjan ja erillisen strategiavihkosen läpi löytämättä mistään selkeää selitystä pelaajien tavoitteista. En yksinkertaisesti tiedä, pitääkö hahmoilla hyökätä vihollista vastaan, kerätä jotain tai suojella jotain. Nämä ovat ainakin minulle erittäin oleellista tietoa, jotta osaisin hyödyntää kerrottuja strategioita. Pelintekijät olettavat selkeästi, että vastaavien pelien pelaajat pääsevät jyvälle kuviosta, kun heille kerrotaan, kuinka peliä pelataan. Minulle tämä ei kuitenkaan riitä.
Masters of the Universe: Battleground ei lautapelinä sovi aloittelijalle
Toimintojen monipuolisuus ja sääntökirjan sekavuus ilman selkeää tavoitetta saivat minut ainoastaan käpertymään nurkkaan murtuneena miehenä ja tuntemaan vähäisyyttäni. Ensikertalaisena mielenkiintoiselta vaikuttavan roolipelimäisen lautapelin edessä lähes kymmenen tunnin panostuksesta huolimatta käteen jäivät ainoastaan valmiit palikat ja turhautuneisuus tietämättömyydestäni, enkä kyennyt edes pelaamaan koko peliä. Lupaavalta vaikuttava peli osoittautui aivan liian monimutkaiseksi ja vaikeakäsitteiseksi ensikertalaiselle. Ehkä minusta ei vain ole roolipelien pelaajaksi?
Gamereactorin pöytäroolipelaaja Leevi Rantala arvioi myös saman pelin. Arvio tulossa sivustolle tulevaisuudessa.