”Sokkiarvoa haettaessa on paljon helpompaa panna levyn kanteen hakaristi kuin saada sama efekti aikaan ihan rehellisellä porsastelulla ja petomaisella musiikilla” – haastattelussa Vargrav
”Sokkiarvoa haettaessa on paljon helpompaa panna levyn kanteen hakaristi kuin saada sama efekti aikaan ihan rehellisellä porsastelulla ja petomaisella musiikilla” – haastattelussa Vargrav
Taianomaista black metal -todellisuutta rakentavan Vargravin aika on pysähtynyt. Luojansa näkee sen musiikkityylin elinehtona.
Ensihenkäyksensä vuonna 2015 ottanut Vargrav on noussut verrattain nopeasti kotimaisen black metalin aatelistoon. Syytä tähän ei tarvitse etsiä kaukaa: nostalgianhehkuisen tyylin takaa löytyy jo pitkään skenen parissa ahertanut V-Khaoz, jolla on soittohistoriaa muiden muassa Azaghalista, Druadan Forestista ja Sorgetidistä.
Hiljattain kokonaiseksi bändiksi kasvanut Vargrav on julkaissut juuri kolmannen albuminsa The Nightholdin. Albumi jatkaa yhtyeen kulkua tutuissa merkeissä, mutta hakee myös uusia ilmenemismuotoja.
– Tärkein ja oikeastaan ainoa päämäärä heti prosessin alkuvaiheista lähtien oli tehdä musiikkia, jota ei olisi niin helppo verrata tiettyihin 1990-luvun norjalaisiin black metal -levyihin, kosketinsoittaja-säveltäjä V-Khaoz alustaa.
– Vaikutteet kuuluvat edelleen läpi eikä niitä mielestäni tulisi peitellä, mutta jälkeenpäin mietittynä Reign in Supreme Darknessilla [2019] erään mainittuun genreen kuuluvan levyn imitointi lähti hieman käsistä. On myös pakko mainita, että Reign ei ole musiikillisesti kovinkaan samanlainen kuin ”se yksi Norja-levy”, vaan kyse on enemmänkin soundimaailmalla luodusta illuusiosta.
Uuden albumin soundimaailmaan ei haettu Emperor-debyytin taajuuksia vaan täysin uutta kulmaa. Miksaajana toimi yllättäen Kotiteollisuuden kitaristina tunnettu Miitri Aaltonen.
– On mahdoton sanoa, välittyykö se ulkopuolisen korviin, mutta uutta kiekkoa kuunnellessani löydän selkeän eron ja kasvun edeltäjiinsä nähden. Edeltävän levyn kaltaisia sävellyksellisiä ja sovituksellisia elementtejä on mukana paljon, mutta ne on toteutettu huomattavasti ammattitaitoisemmin, mikä tekee levystä ehjemmän ja moniulotteisemman kokonaisuuden.
– Minulla oli myös hyvin aikaisessa vaiheessa ajatus, että albumin miksaisi joku, joka ei ole koskaan ennen tehnyt black metal -levyä. Syy tähän oli yksinkertaisesti se, että halusin eroon kaikesta ”näin black metalia kuuluu tehdä” -ennakkoasettelusta.
V-Khaoz painottaa, ettei tarkoituksena ollut keksiä uutta vaan enemmänkin jalostaa vanhaa tuoreilla näkemyksillä.
– Heti ensimmäisen miksauksen kuultuani olin täysin vakuuttunut, että tämä oli paras ratkaisu. Oli myös miellyttävää työskennellä miksaajan kanssa, joka toi esille ammattitaidon ja kokemuksen mukanaan tuomia ideoita ja ratkaisuja sen sijaan, että olisi toiminut autopilotilla bändin ohjeiden mukaan.
Ammattilaiset ympärillä
V-Khaoz aloitti Vargravin puhtaasti sooloprojektina, mutta nyttemmin kasatussa kokoonpanossa on mukana kotimaisen äärimetallin priimaa, tuttuja muusikoita muun muassa Moonsorrow’sta ja Satanic Warmasterista.
Miten kasvu ”oikeaksi yhtyeeksi” on vaikuttanut biisinkirjoitukseen?
– Tietyllä tavalla tämä on edelleen sooloprojektini, koska vastuu biisien tekemisestä on minun harteillani. Myös kaikki tekstit ovat edelleen käsialaani. Suurin muutos tapahtui sillä hetkellä, kun hyväksyin, että haluttuun lopputulokseen voi päästä muutenkin kuin tekemällä kaiken itse.
– Uudella levyllä on mukana pari Trollhornin [kielisoittimet] tekemää riffiä ja yksi hänen kokonaan kirjoittamansa instrumentaalibiisi. Teimme myös muutamia sovituksia yhdessä. Werwolf teki laulusovitukset omissa oloissaan, enkä kokenut tarvetta puuttua niihin millään tavalla. Myös Tarwosen rumpuosuudet äänitettiin ilman tyrankin valvovaa silmää. Pystyin siis keskittämään lähes kaiken aikani ja energiani mahdollisimman hyvien biisien tekemiseen.
Vargravin audiovisuaalinen maailma ja biisit ovat muuttuneet levy levyltä terävämpään suuntaan, mistä on kiittäminen paljolti juuri bändikokonaisuutta.
– Kutsuisin sitä ihan luonnolliseksi kehitykseksi. Ennen debyytin [Netherstorm, 2018] tekemistä olin lähes 15 vuotta poissa soittokuvioista henkilökohtaisista syistä, ja vei oman aikansa päästä taas sinuiksi soitinten kanssa. Eka levy onkin enemmän tai vähemmän varman päälle pelattu, eikä siltä löydy mullistavia musiikillisia suorituksia.
– Kakkosalbumin tekeminen oli raskas, stressaava ja osittain jopa ahdistava ajanjakso. Ensimmäisen levyn jälkeen olin viisastunut sen verran, että pyysin Laineen Jania soittamaan kitarat keventääkseni omaa työtaakkaani. Debyytin todella hyvän vastaanoton mukanaan tuoman itsevarmuuden siivittämänä materiaali otti ison harppauksen eteenpäin. Oltiin kuitenkin jälleen siinä tilanteessa, että maalasin suuruudenhulluudessani itseäni nurkkaan. Sävellysprosessin aikana olin jo alkanut työskennellä täyspäiväisesti [peli]musiikin parissa, joten aikaa treenaamiselle oli vain murto-osa vaaditusta.
Kolmannen albumin sarastuksessa V-Khaoz päätti, että aiemmasta työtavasta on luovuttava.
– Ennen pitkää minulla oli ympärilläni joukko ammattilaisia ja saatoin vihdoin kirjoittaa kappaleita ilman epäilystä siitä, olisivatko ne toteutettavissa.
Black metalin kaupallisuudesta
Reign in Supreme Darkness nousi Suomen virallisella albumilistalla sijalle kolme, ja fyysisissä albumeissa sijoitus oli vielä pykälän parempi. Moinen menestys oli monelle suuri yllätys. Uuden levyn mahdollinen listasijoitus on vielä haastattelua tehdessä arvoitus, mutta kaikki viittaa siihen, että suksee tuskin ottaa takapakkia.
Huomasitko, että kiinnostus bändiä kohtaan olisi noussut äkillisen näkyvyyden myötä?
– Oikeastaan ainut listasijoituksen tuoma muutos oli, että keikkapyyntöjä tuli todella paljon, ja myös muutama tarjous isoilta keikkamyyjiltä. Tietyissä piireissä tällaista huomiota ei pidetä lainkaan positiivisena, ja vielä paljon keikkapyyntöjä enemmän sainkin osakseni sell out -huutelua. Välillä tuntui, että täysin itse ansaittu menestys on jotain, mitä tulisi hävetä.
– Jo ajatus siitä, että näin marginaalista ja ei-kaupallista musiikkia lähtisi tekemään tavoitteena nousta Suomen myydyimpien levyjen listalle, on täysin epätodellinen. Kun niin kuitenkin tapahtui, se on mielestäni osoitus siitä, että asiat on tehty oikein.
Mihin vedät rajan black metalin kaupallisuuden suhteen?
– Siihen, kun sitä luodaan ennalta asetettuun muottiin. Lähtökohtana ei ole itseilmaisun tarve, vaan musiikki toimii enemmänkin bisneksen primus motorina, V-Khaoz vastaa.
– Black metalissa jo liian kauan vallinneen trendin myötä yhä useampi astuu samaan miinaan ja kuvittelee ei-kaupallisen musiikin tarkoittavan kaikin puolin päin persettä tehtyä musiikkia. Tämä on käytännössä yksin syynä siihen, että black metalin taso on laskenut muutaman viime vuoden aikana lähes häpeällisen ala-arvoiselle tasolle. Asetelma on kääntynyt täysin päälaelleen: kaikenlainen ”kompromissiton” puuhastelu, jossa soittotaito korvataan säröllä ja mielikuvituksen puute ulkomusiikillisella hevonpaskalla on nimenomaan kaupallista black metalia. Se on tehty laskelmoidusti vastustamaan hyvin tuotettuja ja soitettuja levyjä, joiden koetaan jollain käsittämättömällä logiikalla olevan uhka black metalin syvintä olemusta kohtaan.
Tuleeko levystä kaupallinen, jos se myy paljon, on V-Khaozista olennainen kysymys.
– Jos tarkastellaan black metalia puhtaasti musiikillisesta lähtökohdasta ja mietitään, miten marginaalisen pienelle yleisölle se on suunnattu, olisi mahdotonta tehdä musiikkia, jolla tavoitellaan yksinomaan kaupallista menestystä.
– Muistan edelleen hyvin, kun Dimmu Borgir julkaisi Enthrone Darkness Triumphantin [1997], jota monet pitävät black metalin kaupallistumisen ensiaskeleena. Mikä levystä sitten teki kaupallisen? Hyvät biisit, hyvä tuotanto, iso levy-yhtiö tai ehkä tonttulakit promokuvissa? Ei mikään edellä mainituista. Kaupallisen leiman löi black metal -skenen – ja erityisesti sen underground-piirien – täysin naiivi ja osittain jopa kateellinen suhtautuminen siihen, että asiat voi tehdä myös hyvin.
Politiikka ja taide
Vargravin sanoituksissa on liikuttu kautta linjan kaukana arjesta, kosmoksen salaisuuksien, ikuisen yön ja magian täyttämässä fantasiamaailmassa. Onko kaikki pelkkää eskapismia fantasiakirjojen ja -pelien tapaan vai piileekö kielikuvien takana jotain todellista?
– Omat uskomukseni, arvoni ja näkemykseni ovat niin henkilökohtaisia ja samaan aikaan täysin arkipäiväisiä asioita, että tuntuisi absurdilta yhdistää niitä taiteeseen, V-Khaoz miettii.
– Vaikka black metal elää symbioosissa ideologisen ajattelun kanssa, sitä peilaavien sanoitusten kirjoittaminen on melko turhaa. Todennäköisyys sille, että joku oikeasti ymmärtää, mitä haluan sanoa, on tähtitieteellisen pieni. Vargravin sanoitusten taustalla ei siis ole mitään suurta hengellistä agendaa. Ne ovat vain vilkkaan mielikuvituksen ja yliampuvan superlatiivien käytön tulosta.
V-Khaoz toteaa, että black metal -levyjen tekstejä tulkittaessa olisi yleensäkin hyvä säilyttää jonkinlainen todellisuudentaju.
– Löytyy varmasti ihmisiä, jotka ovat tosissaan sen suhteen, mitä kirjoittavat, mutta prosentuaalisesti todella pieni osuus heistä esimerkiksi tappaa kristittyjä oikeasti. Sanoitusten merkitystä lähes täysin genrestä riippumatta on hyvä havainnollistaa sillä, kun kuulit lapsena englanninkielisiä biisejä ymmärtämättä niistä sanaakaan. Merkitys ei ollut siinä, mitä sanottiin, vaan siinä, miten sanottiin.
Black metal on kohdannut viime vuosina cancel-kulttuurin kouran, mistä myös Vargavin jäsenet ovat saaneet oman osansa. Millä mielin seuraat näitä asioita, ja onko black metalissa mielestäsi sijaa poliittiselle aatteelle?
– Jos politiikka kiinnostaa, voi osallistua vaikka eduskunnan kyselytunnille, koska taiteen parissa sillä ei ole koskaan mitään sijaa. Sitä, ovatko bändin muut jäsenet saaneet osansa cancel-kulttuurista, he voivat kommentoida omilla tahoillaan.
– Cancel-kulttuuria tuskin edes esiintyisi black metalissa ilman tarkoituksellista provosointia. Tietyissä piireissä cancelointia pidetään jopa jonkinlaisena meriittinä. Sokkiarvoa haettaessa on paljon helpompaa panna levyn kanteen hakaristi kuin saada sama efekti aikaan ihan rehellisellä porsastelulla ja petomaisella musiikilla. Yhä useammin törmää siihenkin, että poliittisella agendalla leikittely on keino viedä huomiota pois esimerkiksi musiikillisesta kyvyttömyydestä.
Ikuinen 1990-luku
Olet seurannut kotimaista black metalia pitkään ja saanut aikaiseksi paljon. Minkälaisena näet skenen elinkaaren? Tuntuu, että pinnalla olevissa bändeissä vaikuttavat pitkälti samat hahmot kuin 25 vuotta sitten – onko musiikkityyli jäänyt polkemaan paikoilleen?
– Tietyllä tavalla sen kuuluukin polkea paikallaan. Vaikka maailma ympärillä muuttuu, kaikkien asioiden ei tarvitse muuttua sen mukana. Yksi pääsyistä siihen, miksi kerran niin voitokas ja vahva äärimetallin alakulttuuri on nykyisin vain varjo entisestään, on evoluutio. Mitä nuorempi sukupolvi on kyseessä, sitä enemmän tietynlainen pitkäjänteisyys ja omistautuminen loistavat poissaolollaan, V-Khaoz linjaa.
– Uusia bändejä syntyy kuin sieniä sateella, ja kun innostus hetken päästä laantuu, ne häviävät yhtä nopeasti kuin syntyivätkin. Ei oikeastaan voikaan puhua black metalin elinkaaresta, sillä se päättyi jo kauan sitten. Moni niistä bändeistä, jotka aloittivat toimintansa 1990-luvulla, ovat edelleen mukana kuvioissa ja muodostavat skenen ytimen. Kaikki, mikä tapahtuu ytimen ulkopuolella, on täysin kausiluontoista ja lyhytkestoista.
V-Khaoz jatkaa, että hänen bändiensä musiikin kuvailu vaikkapa ”old-school black metaliksi” on hieman harhaanjohtavaa, sillä hän ei ole ”koskaan poistunut 1990-luvulta”.
– Ne ovat minulle täysin tätä päivää, hän toteaa.
– Nykyisen black metalin ärsyttävin, noloin ja kaikin puolin hirvein ilmiö on se, miten uudet bändit yrittävät kuulostaa vanhoilta demoilta, eli kaikesta tehdään tahallaan paskan kuuloista. Liian monen on mahdotonta käsittää, että Emperorin Wrath of the Tyrant -demo [1992] kuulostaa siltä kuin kuulostaa siksi, että se oli parasta, mihin silloin pystyttiin. Ei siksi, että tehtiin kännissä ja läpällä ihan mitä sattuu.
Julkaistu Infernossa 11/2023.