Päiväkotien juhlatavat voivat herättää lapsissa ristiriitaisia tunteita tai ulkopuolisuuden kokemuksia
Äitien- ja isänpäiviä vietetään monissa päiväkodeissa aiempaa sensitiivisemmin: juhla-aamiaiselle voi usein tuoda kenet tahansa lapselle tärkeän ihmisen. Lehtikuva / Emmi Korhonen
Janita Virtanen
Päiväkodeissa vietetään useita juhla- ja pyhäpäiviä, jotka saattavat herättää lapsissa tai heidän perheissään ristiriitaisia ajatuksia tai tunteita. Perheissä ei välttämättä juhlita esimerkiksi joulua tai pääsiäistä, ja kaikilla lapsilla ei ole elämässään mukana äitiä tai isää, jolle voisi askarrella äitien- tai isänpäiväkortteja.
Tällaisten perheiden määrä on kasvanut entisestään esimerkiksi maahanmuuton ja perheiden ideologioissa tapahtuneiden muutosten myötä, sanoo Opetushallituksen opetusneuvos Kati Costiander. Entistä useampi suomalaisperhe ei esimerkiksi kuulu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Costiander katsoo, että varhaiskasvatuksessa otetaan entistä paremmin huomioon lasten ja perheiden moninaisia taustoja.
– Eroavaisuuksiakin varmasti on, sillä viime kädessä varhaiskasvatuksen järjestäjällä on vapaus valita omat opetusmenetelmänsä ja -materiaalinsa sekä juhliensa sisällöt, Costiander huomauttaa.
Kulttuuriperinnön opettelua
Costianderin mukaan esimerkiksi sellaisissa päiväkotiryhmissä, joissa on paljon maahanmuuttajataustaisia lapsia, saatetaan hyödyntää suomalaisen kalenterin lisäksi myös eri kulttuurien ja uskontojen juhlapäiviä yhdistelevää Kulttuurien juhlakalenteria.
Costiander kertoo, että uskonnollisia juhlapyhiä vietetään varhaiskasvatuksessa ilman tunnustuksellisuutta. Esimerkiksi pääsiäisen vietossa korostuvat pääsiäisaiheinen askartelu, munien värjäys ja rairuohon kasvatus.
– Jos jossain perheessä ei sallita esimerkiksi tietynlaista askartelua, lapsi voi askarrella jotain muuta. Eriytetty toiminta, jossa lapsi vietäisiin pois omasta ryhmästään tiettyjen teemojen käsittelyn ajaksi, ei kuulu varhaiskasvatukseen.
Costianderin mukaan Suomessa on perheitä, jotka saattavat ottaa lapsensa kokonaan pois päiväkodista esimerkiksi joulun alla, jotta lapsi ei vahingossakaan altistuisi minkäänlaiselle joulunvietolle. Costiander toivoo, ettei tällaisiin ratkaisuihin tarvitsisi lähteä, sillä juhlapyhät ovat osa moninaista kulttuuriperinnettä ja lapsella on oikeus nähdä ja oppia uutta ja olla osana omaa yhteisöään.
– Kun lapsi aloittaa varhaiskasvatuksessa, hän pääsee maailmaan, jossa hän tapaa ihmisiä, joilla on hyvinkin erilaisia lähtökohtia ja tapoja ajatella. Se kuuluu tähän yhteiskuntaan, että opetellaan tulemaan kaikkien kanssa toimeen sekä arvostamaan erilaisia näkemyksiä ja kulttuurisia ja katsomuksellisia taustoja.
Costianderin mukaan myös äitien- ja isänpäiviä otetaan päiväkodeissa aiempaa sensitiivisemmin huomioon. Monissa päiväkodeissa on ollut tapana kutsua äitejä ja isiä esimerkiksi juhla-aamiaiselle, ja kutsuissa tuodaan esille, että aamiaiselle on tervetullut kuka tahansa lapsen elämän tärkeä ihminen.
Suomalainen moninainen kulttuuriperintö on osa myös peruskoulun opetussuunnitelmaa, joten koulussa tutustutaan erilaisiin juhlaperinteisiin ja vietetään yhdessä juhlia, sanoo Opetushallituksen opetusneuvos Outi Raunio-Hannula.
Raunio-Hannula muistuttaa, että kaikille oppilaille tarkoitetut koulun juhlat eivät voi olla uskonnollisia tilaisuuksia.
– Juhliin voi kuitenkin sisältyä joitakin uskontoon viittaavia elementtejä, kuten Suvivirsi kevätjuhlassa.
Yksilöllisyys ja kokemusmaailma huomioon
Esimerkiksi lähestyvä äitienpäivä ja siihen liittyvät tavat voivat herättää osassa lapsista ristiriitaisia tunteita. Tämä voi liittyä esimerkiksi myös lapsiin, joilla on syystä tai toisesta hankala suhde vanhempaansa: lapsi saattaa saada kehotuksen askarrella kauniin runon tai “maailman paras äiti” -kortin vanhemmalle, joka ei esimerkiksi kohtele häntä hyvin, huomauttaa Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) auttavien puhelinten ja digitaalisten palvelujen päällikkö Tatjana Pajamäki.
– Perinteistä ja rituaaleista ei tarvitse luopua, mutta niiden merkitystä erilaisen taustan tai kokemusmaailman omaaville lapsille on hyvä pysähtyä arvioimaan: millä tavoin tilanteista voisi tehdä kaikille lapsille mahdollisimman myönteisiä – tai ainakin neutraaleja?
Pajamäki muistuttaa, että myös muut hyvää tarkoittavat juhlapäivien rituaalit voivat herättää lapsissa ristiriitaisia tunteita tai ulkopuolisuuden kokemuksia. Esimerkiksi helmikuun ystävänpäivää huomioitiin monessa koulussa tekemällä sydänkortteja tai kirjoituksia ystäville. Pajamäen mukaan tällainen toiminta saattaa alleviivata niiden lasten kokemuksia, joilla ei ole luokassa ystäviä ja jotka saattavat jäädä kokonaan ilman kortteja tai kauniita kirjoituksia.
– Yhteisiä juhlatapahtumia on hyvä suunnitella ja toteuttaa niin, että mahdollisimman moni lapsi kokisi aitoa osallisuutta. Ennaltaehkäisemällä lasten ulkopuolisuuden kokemuksia lisätään psyykkistä hyvinvointia ja vaikutetaan koko yhteisön turvallisuuteen.
Pajamäen mukaan lasten pärjääminen tällaisissa tilanteissa riippuu paljon siitä, miten lasten yksilöllisyyttä ja kokemusmaailmaa huomioidaan ja miten tilanteita ennakoidaan. Jos lapsella ei ole esimerkiksi äitiä, ihannetilanteessa hänen kanssaan on jo ennen äitienpäivää keskusteltu, kenelle hän piirtää kortin, millaisia tunteita hänessä saattaa askartelun lomassa herätä ja mitä hän vastaa, jos joku kysyy hänen äidistään.
– Ennakoivasti suojatuissa lapsissa tällaiset tilanteet eivät välttämättä herätä ulkopuolisuuden kokemuksia tai isoja, hankalia tunteita – tai vaikka herättäisivät, ne eivät tule lapsille yllätyksenä ja he tietävät, kenen kanssa omaa mieltä voi purkaa.