Toiminnantäyteinen elokuva stunttimiehistä ja -naisista – Haastattelussa Ryan Gosling ja Emily Blunt

Kipinät lentävät kirjaimellisesti viihdyttävässä toimintakomediassa.

Ruotsalaisen sisarlehtemme MovieZinen Alexander Kardelo tapasi Ryan Goslingin ja Emily Bluntin ja jutteli heidän kanssaan hulluista stunteista, viihdyttävästä The Fall Guy -elokuvasta ja Barbenheimer-efektistä.

Gosling esittää stuntmiestä ja Blunt elokuvaohjaajaa, joka yrittää pelastaa blockbuster-elokuvan vaaraan joutuneet kuvaukset.

Matkan varrella on monenlaisia esteitä: gangstereita, ruumiita, räjähdyksiä ja itsekeskeisiä filmitähtiä. Ja sitten on vielä seksuaalinen jännite. Coltilla ja Jodylla oli joskus aikoinaan suhde. Voittavatko he esteet ja saavat aikaan Hollywoodin seuraavan suuren scifi-hitin?

Gosling ja Blunt nähtiin viimeksi elokuvissa Barbie ja Oppenheimer, jotka olivat vuoden 2023 suurimmat hitit. Nyt he toivovat kääntävänsä valokeilan johonkin muuhun kuin heihin itseensä: kulissien takana työskenteleviin ihmisiin, jotka tekevät elokuvan taikuudesta totta.

David Leitchin (Deadpool 2, Bullet Train) uutuus The Fall Guy on toiminnantäyteinen elokuva stunttimiehistä ja -naisista, mutta myös lämminhenkinen kunnianosoitus elokuvahenkilökunnalle ja kollegoille, jotka eivät koskaan tule nähdyksi.

The Fall Guy on elokuva elokuvien tekemisestä. Miltä elokuvien tekeminen tuntuu nykyään verrattuna 15–20 vuoden takaiseen aikaan? Ette ole enää samoja ihmisiä, teillä on erilaisia kokemuksia. Onko siitä tullut erilaista?

Ryan Gosling: Arvostan sitä nyt paljon enemmän. Luulen, että se näkyy myös tässä elokuvassa, joka on suuri rakkauskirje elokuvantekemiselle: sille, mitä teemme, ja elokuvakokemukselle. Olen kiitollinen siitä, että saan tehdä tätä työtä. Halusin tehdä jotain, joka heijastaa sitä. Hollywoodista ja elokuvantekemisestä on niin paljon kyynisiä elokuvia. Tämä on vastakohta [Robert Altmanin] The Playerille, vaikka se olikin tietysti hieno elokuva. Tämä on kunnianosoitus elokuvien työntekijöille ja kaikille niille, jotka tekevät kovasti töitä kulissien takana eivätkä koskaan saa mitään tunnustusta. Ja sitä oli niin hauska tehdä.

Emily Blunt: Olen samaa mieltä. Minun on vaikea muistaa, miten lähestyin elokuvarooleja 15–20 vuotta sitten verrattuna nykypäivään. Mutta olen aina tuntenut kiitollisuutta, ja heittäydyn mielelläni tuntemattomaan joka kerta. Kummallista kyllä, sillä yksityiselämässäni haluan välttää riskejä. Mutta kun kyse on elokuvasta, se on toinen puoli minusta, joka on minulle kuin huume. Jos on ollut alalla yhtä kauan kuin minä, oppii suhtautumaan elokuvateollisuuden tiettyihin haasteisiin rennommin ja omaksumaan kaikki hyvät asiat enemmän.

Ryan, tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun esität stuntmiestä, mutta tämä on hyvin erilainen elokuva kuin Drive. Mikä heidän maailmassaan on sinusta kiinnostavaa?

Ryan Gosling: Minusta se on coolia työtä, ja se kiehtoo minua valtavasti. Olipa kyseessä sitten Drive tai The Place Beyond the Pines, jonka päähenkilö oli toisenlainen stuntmies. Ehkä se on jotain, mitä olisin halunnut kokeilla, jos minusta ei olisi tullut näyttelijää. Mutta nyt kun olen kokeillut sitä, en tiedä olisinko pystynyt siihen. Se on aina viehättänyt minua. Ja siinä on niin outo dynamiikka: stunttimiehet tulevat paikalle ja ottavat kaikki riskejä puolestasi. Heillä on uskomattomat taidot, ja heidän on aina piilotettava kasvonsa. Heidän on pysyttävä nimettöminä. Kaikki muut saavat huomiota paitsi he. Eikö se olekin outoa? David Leitch sanoi minulle kerran: ”En tiedä, miksi se on niin kiinnostavaa: Kaikki sattuu. Auton alle jääminen sattuu, ikkunasta ulos heittäytyminen sattuu, ja tulipalo vasta sattuukin!”. Kun voi näyttää vähän kaikkea sitä, mitä stunttimiehet joutuvat fyysisesti kokemaan luodakseen ikimuistoisia elokuvahetkiä, se tekee siitä vielä uskomattomampaa. He haluavat viihdyttää yleisöä, he pysyvät meille tuntemattomina, ja silti heitä vetää puoleensa. Se ei koskaan lakkaa kiehtomasta minua. Olen siis iloinen tästä elokuvasta ja haluaisin tehdä vielä paljon lisää samasta aiheesta.

Myös Emily Blunt pääsee mukaan toimintaan. Suuren toimintakohtauksen hän teki itse, ilman sijaisnäyttelijää.

Emily Blunt: Kuvasimme kohtauksen heti joululomien jälkeen, ja se tuntui spontaanilta. Oli hauska oppia tappelemaan. Harjoittelimme sitä koko viikon ennen kuvauksia. Asiat saattoivat muuttua myöhemmin, jos löysimme hauskan esineen, jota olisi hauska käyttää tappelussa. On hämmästyttävää, että tavallinen tehosekoitin voi olla niin hyödyllinen, Blunt sanoo.

Aiheuttiko The Fall Guy déjà vu -tunteen edellisen avaruusolentoja käsittelevän elokuvasi jälkeen?

Emily Blunt: Sen, jonka tein Tom Cruisen kanssa? Se tuntui tutulta. Kun on työskennellyt niin monen elokuvan parissa, huomaa, mikä on tyypillistä, kun tekee jotain niin kallista ja ylellistä kuin tämän elokuvan kuvitteellinen tuotanto Metalstorm. Tällainen elokuva tarkoittaa kaaosta ja sitä, että on oltava aina kaikki vastaukset kaikille. Halusin varmistaa, että näemme hahmon, jolla on valtavat paineet, ja sitä on hauskempi näytellä kuin sellaista, jolla on kaikki hallinnassa.

Ryan, sinun tiedetään pelkäävän korkeita paikkoja. Silti teit itse joitakin temppuja, kuten elokuvan alussa olevan putoamisen. Miksi altistit itsesi sellaiselle?

Ryan Gosling: No, elokuvan nimi on The Fall Guy. Ajattelin, että minun piti pudota. Alkukohtaus on upea. Se on korkeatasoista elokuvantekoa. Se on loistava esimerkki siitä, miltä pieni osa stuntmiehen elämästä voi näyttää. He ovat osa tiimiä. He ovat vuorovaikutuksessa kaikkien kanssa. He tekevät samaa kuin muutkin, mutta heidän työnsä on hieman erilainen. He nousevat 12 kerrosta ylös ja putoavat alas rakennuksen reunalta, ja sitten he palaavat takaisin juuri käymäänsä keskusteluun. Oli tärkeää näyttää elokuvan alussa, millaista heidän työnsä on. Mutta minulle oli myös tärkeää: jos aion näytellä stuntmiestä, minun on koettava se ja annettava yleisön kokea se.

Hollywood on kokenut viime aikoina paljon pandemian ja lakkojen takia. Olemme nähneet monien blockbustereiden epäonnistuvan elokuvateattereissa. Samaan aikaan meillä oli Barbie ja Oppenheimer, kaksi elokuvaa, jotka yllättivät kaikki sillä, miten suuriksi ne nousivat. Mitä tämä tarkoittaa tulevaisuuden kannalta? Mihin Hollywood on menossa ja miten yleisö saadaan takaisin elokuvateattereihin?

Emily Blunt: Uskon, että ihmiset odottavat pääsevänsä toiseen maailmaan. He haluavat istua alas ja kokea jotain ja nähdä elokuvan, joka syleilee sinua ja vetää sinut valkokankaalle. Ihmiset ovat kaivanneet jotain erilaista, jotain uutta. Olisi hienoa, jos Oppenheimeria ja Barbieta ei pidettäisi poikkeuksina, vaan todella kunnianhimoisina, ihanan viihdyttävinä ja jännittävinä kokemuksina yleisölle. Minusta tuntuu, että ihmiset ovat kaivanneet juuri tätä. Toivon, että luovat ihmiset jatkossakin haastavat itseään ja tekevät joka kerta jotain erilaista, ja olen toiveikas ja optimistinen elokuvakokemuksen suhteen tulevaisuudessa.

Millä keinoilla jättihitit syntyivät?

Ryan Gosling: Minusta siinäkin on teema: molempien näiden elokuvien tekijät olivat loistavia elokuvantekijöitä, jotka tekivät erittäin henkilökohtaisia elokuvia ja joita heidän studionsa tukivat täydestä sydämestään. Ne tehtiin valkokankaalle, elokuvayleisölle. Christopher Nolan kuvaa elokuviaan IMAX-formaatissa syystä, koska hän haluaa, että hänen elokuvansa nähdään IMAX-teatterissa. Saimme hiljattain kehun, josta pidin todella paljon: ”Tämä elokuva on olemassa tehdäkseen sinut onnelliseksi”. En olisi voinut sanoa sitä paremmin itsekään. Teimme tämän elokuvan elokuvayleisöä varten. Se on rakkauskirje niin yleisölle kuin kuvausryhmälle ja stunttiväellekin. Ja jälleen kerran, se on syvästi henkilökohtainen elokuva. Se on stuntmiehen tekemä elokuva stuntmiehestä. Toivottavasti ihmiset ajattelevat samoin, ja voimme jatkossakin tehdä elokuvia, jotka houkuttelevat yleisöä.

The Fall Guy tulee ensi-iltaan 26. huhtikuuta. Lue arvio tästä.