Ruotsissa kuluttajajärjestö ärähti "ilmaisista" peleistä – Suomessa kuluttajaviranomaisten pöydälle päätyy peliostosriitoja vain harvoin

Ruotsalaisjärjestö arvosteli muun muassa kruunujen vaihtamista pelin sisäiseen valuuttaan, jonka kurssi vaihtelee. LEHTIKUVA / Antti Aimo-Koivisto

Anne Salomäki

Ei ystävällismielinen oppitunti henkilökohtaisesta taloudenpidosta vaan aikuiset ihmiset huijaamassa rahaa lapsilta. Niin digitaalisen kuluttajansuojan asiantuntija Sinan Akdag Ruotsin kuluttajajärjestöstä (Sveriges Konsumenter) kuvaili lasten pelaamien mobiilipelien sisäisiä ostoja liiton tiedotteessa maaliskuussa.

Järjestö tutustui Ei leikkiä -raporttiaan varten Applen ja Googlen sovelluskauppojen 40 suosituimpaan ilmaiseen peliin. Niistä yli kolmessa neljäsosassa oli sisäisiä ostoja, mitä ei kuitenkaan ole liiton mukaan huomioitu esimerkiksi sovelluskauppojen ikäsuosituksissa.

Järjestö kartoitti tarkemmin osaa peleistä ja havaitsi, että ostoja markkinoidaan lapsille lainvastaisesti. Lisäksi lasten on joissakin peleissä vaihdettava Ruotsin kruunuja kuvitteellisiin valuuttoihin, joiden kurssi vaihtelee esimerkiksi tarjousten mukaan.

– Edes aikuisena en pysty sanomaan varmaksi, miten ostoksensa voi suunnitella saadakseen parasta vastinetta rahoilleen, Akdag sanoo.

Selvityksensä seurauksena liitto kirjelmöi Ruotsin kuluttajavirastolle (Konsumensverket) Star Stable -pelistä, jonka se katsoo rikkovan hyvää markkinointitapaa. Star Stable on toinen kahdesta pelistä, joita järjestö erityisesti tarkasteli. Tiedotteessaan järjestö kuitenkin painottaa, ettei kyseisten pelien valinnalla ollut tarkoitus kiinnittää huomiota juuri kyseisiin peleihin huonoina esimerkkeinä, vaan tavoitteena oli syventää ymmärrystä lasten peleissä kohtaamasta kaupankäynnistä.

Ruotsin kuluttaja-asiamies on kutsunut raportin löydöksiä huolestuttaviksi.

Suomessa esillä harvoin

Suomessa Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) saa vuosittain digitaaliseen pelaamiseen liittyviä yhteydenottoja. Erityisasiantuntija Siiri Laaksonen sanoo, että kyse on kuitenkin varsin pienestä määrästä suhteessa siihen, että yhteensä erilaisia yhteydenottoja tulee joka vuosi kymmeniätuhansia.

Kuluttaja-asiamiehelle eli KKV:n kuluttaja-asioiden vastuualueen ylijohtajalle tulee Laaksosen mukaan jonkin verran valvontavihjeitä, jotka liittyvät pelien oheiskuluttamiseen, kuten lisäsisältöihin.

– Kuluttajat ovat saattaneet kokea tulleensa johdetuiksi harhaan, tai ehdot vaikkapa jonkin toiminnallisuuden käyttöön saamiseksi ovat voineet olla mutkikkaita, hän kuvailee.

Yksittäisiä ilmoituksia on tullut myös lapsille sopimattomaksi koetusta markkinoinnista peleissä. Lasten suosiman pelin sisällä tullut mainos on voinut olla tuotteeseen, joka ei sovellu lapsille.

Laaksonen muistuttaa, että tilastoissa eivät näy ne, jotka saavat tarvitsemansa avun esimerkiksi KKV:n verkkosivulta ilman yhteydenottoa. Lisäksi ilmoituksia saattaa hänen mukaansa mennä Euroopan kuluttajakeskukseen, koska monet peliyhtiöt toimivat kansainvälisillä markkinoilla.

Riitoja ei juuri synny

Kuluttajariitalautakunnassakaan alaikäisten pelaamiseen liittyvät ostokset eivät juuri aiheuta päänvaivaa. Lautakunnan puheenjohtaja Pauli Ståhlberg kertoo, että peliostosjuttuja tulee käsittelyyn vain kymmenkunta vuodessa, kun käsiteltävien asioiden kokonaismäärä on noin 7 000. Lisäksi valtaosa tapauksista päätyy sovintoon ennen kuin lautakunta ehtii tehdä päätöstä.

Sovinto tarkoittaa, että pankki tai teleoperaattori on hyvittänyt tehdyt veloitukset tai ainakin kuluttajaa tyydyttävän osan niistä. Ståhlberg arvelee, että tapauksia on todellisuudessa paljonkin, mutta pankkien ja teleoperaattoreiden vastaantulojen vuoksi ne eivät etene riitaan saakka.

– Uskoisin sen olevan aika iso syy siihen, ettei näitä tapauksia ole pinnalla.

Monissa muissa asioissa alaikäisten tekemistä ostoista kyllä kiistellään paljonkin. Ståhlberg muistuttaa, että lapsi voi tehdä vain merkitykseltään vähäisiä ja lapselle tavanomaisia hankintoja. Muussa tapauksessa kyse on mitättömästä oikeustoimesta.

Merkitykseltään vähäisen summan rajaa voi Ståhlbergin mielestä pitää peliostoksissa varsin alhaisena.

– Jos aletaan puhua vaikkapa sadasta eurosta, ihan varmasti on kyse pätemättömästä ostoksesta.

EU on puuttunut asiaan

Ilmaisten pelien sisältämät ostokset eivät ole uusi ilmiö. KKV tiedotti jo vuonna 2014 Euroopan komission ja EU-maiden kuluttajaviranomaisten sekä peliteollisuuden toimijoiden neuvotteluista, joissa yhtenä aiheena olivat lasten vahingossa tai ilman vanhempiensa hyväksyntää tekemät, huomattavan suuret laskut.

Kymmenen vuoden takainen neuvottelutulos ei ratkonut kaikkia ongelmia. KKV:n johtava asiantuntija Helena Tuorila huomautti Kuluttaja-asiamiehen blogissa vuonna 2020, että peliteollisuus soveltaa rahapeleistä kopioituja, käyttäytymistieteellisiä tekniikoita nuorien pelaajien koukuttamiseen. Lisäksi hän sanoi, että pelien oma valuutta tekee ostosten arvon arvioimisesta hankalaa.

Ruotsin kuluttajajärjestö esittääkin raportissaan, että sekä Googlen että Applen pitäisi tarjota ja vaatia pelinkehittäjiä toteuttamaan teknisiä ratkaisuja, jotka estävät lasten peleissä tekemät sisäiset ostokset. Järjestö penää myös valvontaa eurooppalaisilta kuluttajanviranomaisilta, jos peliyhtiöitä epäillään ostokehotusten kohdistamisesta lapsipelaajiin.

Vanhemmillakin vastuu

KKV muistuttaa ohjeistuksessaan, että operaattoreilla, luotonantajilla ja pelejä tarjoavilla yhtiöillä on yhteisvastuu ongelmatilanteiden selvittämisessä. Ostokset eivät ole sitovia eikä niitä saa laskuttaa, jos kyse on ostoista, joita lapsi ei voi tehdä itsenäisesti ja joihin huoltaja ei ole antanut suostumustaan.

Täyttä hyvitystä ei kuitenkaan välttämättä saa, jos lapsen tekemiin ostoksiin liittyy huoltajan huolimattomuutta. Vanhempi vastaa mobiililaitteen tai luottokortin käytöstä aiheutuneista kuluista. Siksi KKV opastaa esimerkiksi estämään luottokortin tai liittymän käytön vaikkapa asettamalla salasanan ostojen valtuuttamiseen tai hankkimalla operaattorin tarjoaman palvelueston.

Kuluttajariitalautakunnan Ståhlberg muistuttaa vanhempien vastuusta muissakin kuin peliostoksissa. Jos lapsi pelaa laitteella, josta on pääsy vanhempien pankkimaailmaan, netistä voi ostaa lähes mitä vain.

– Ja vanhemmalla on näyttötaakka, ettei hän ole tehnyt ostosta itse vaan lapsi, Ståhlberg korostaa.

Myös KKV painottaa, että oleellista on keskustella lapsen kanssa, tutustua sopimusehtoihin ja ominaisuuksiin yhdessä ja sopia pelisäännöistä. Lisäksi virasto painottaa henkilökohtaisten tietojen suojaamisen opettelua.