Yhteisvelka nousee taas esiin EU:ssa – Kääntääkö Suomen hallitus kelkkansa?
Elinkeinoelämän etujärjestö EK on muuttanut mielipidettään yhteisvelasta. Mitä sanoo hallitus? Keskustelu uudesta rahastosta kuumenee eikä Suomen kannata jäädä sivuun.
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Niin on myös yhteisvelkakeskustelun laita Euroopassa.
Tiistaina uutta EU-rahaa peräänkuuluttivat kaksikin EU-pomoa. Ulkopolitiikkaa johtava Josep Borrell sanoi Euractiv-lehden mukaan, että yhteinen puolustus ja potentiaaliseen sotaan valmistautuminen vaativat lisää rahaa. Borrell ehdotti hallitustenvälistä rahoitusvälinettä, samanlaista kuin tehtiin eurokriisin aikana.
Talouskomissaari Paolo Gentiloni puolestaan sanoi, että EU tarvitsee pysyvän rahoitusvälineen. Nykyistä elvytyspakettia riittää vielä vuoteen 2026, mutta sen jälkeen ei ole mitään, mikä edesauttaisi investointeja.
Yhteisen EU-rahan puolesta on liputettu myös siksi, että osa kriitikoista pelkää EU:n uudistuneiden velkasääntöjen estävän tarvittavat julkiset panostukset puhtaan ja digitaalisen siirtymän investointeihin.
Riikka Purra varoittelee Suomea komission kurilinjasta – Oikea mörkö on muualla ja ”rankaisee paljon nopeammin”
Edellinen yritys yhteisvelkaan lässähti
Viimeksi yhteisvelkakeskustelua käytiin vajaa vuosi sitten. Tuolloin isoksi suunniteltu suvereniteettirahasto lässähti pieneksi 10 miljardin STEP-välineeksi, koska poliittista tahtoa isommalle paketille ei ollut.
Sen jälkeen moni asia politiikan kentällä on muuttunut: Ukrainan voitosta ei ole mitään varmuutta, Venäjä vahvistuu ja samalla Donald Trumpin uudelleenvalinta USA:n presidentiksi näyttää entistä todennäköisemmältä.
Eurooppa näyttää jäävän yksin. Puolustus onkin syy, mikä on saanut monet arvioimaan uusin silmin EU-rahan tarvetta. Esimerkiksi pääministeri Petteri Orpo on sanonut, että tarvitaan lisää eurooppalaista rahaa.
Toinen syy on levähtänyt valtiontukikilpailu. Saksa ja Ranska syytävät miljarditukia saadakseen investointeja maaperälleen. Moni pienempi jäsenmaa, Suomi mukaan lukien, ei moiseen yllä.
Ääni kellossa alkaa muuttua
Ääni kellossa on alkanutkin muuttua. Vielä pari vuotta sitten EK selväsanaisesti vastusti pysyvää yhteisvelkaa. Pandemian aikaisen elvytyspaketin piti olla kertaluontoinen. EK on kuitenkin muuttanut linjaansa.
Syy on valtiontukikilpailussa. Sen sijaan EK ehdottaa, että luodaan uusi, jopa 500 miljardin kokoinen rahasto vihreän ja digitaalisen siirtymän sekä puolustuksen hankkeille. EK haluaa, että rahat jaetaan paremmuuden perusteella, ei suhteessa talouksien kokoon.
EK perustelee linjamuutostaan sillä, että piti tehdä ratkaisu kahden epätäydellisen vaihtoehdon välillä.
Samaa on puhunut aiemmin myös vihreiden europarlamentaarikko Ville Niinistö: Suomen pitää valita – joko yhteisvelka tai löysemmät valtiontuet. Molempia Suomi tuskin voi vastustaa.
Valinta kahden välillä on varsin realistinen. Täytyy muistaa, että Suomi on liittynyt demokraattiseen unioniin, jossa enemmistön ääni ratkaisee (huolimatta huippukokouksien yksimielisyydestä). Suomi voi vastustaa kaikkea vain rajallisesti. Lopputulema on aina kompromissi.
EU-jätit maksavat avokätisiä valtiontukia, eikä se ole Suomelle hyvä – Nyt ne aiotaan torpata
Toinen kysymys on, onko realistista, että uudet EU-rahat jaetaan paremmuuden perusteella. Yleensä, esimerkiksi EU-budjetissa raha jaetaan niin, että köyhemmät EU-maat saavat eniten ja rikkaimmat suhteessa vähemmän. Budjetin sisälläkin on poikkeuksia, kuten tutkimusta rahoittava Horizon-ohjelma.
Toisaalta investointitarpeita on yhtä lailla rikkaissa kuin köyhemmissä EU-maissa. Jos Suomen hallitus valitsisi EK:n linjan ja alkaisi ajoissa rummuttaa tavoitteitaan uudesta rahastosta uusin perustein ja rakentaa koalitioita muihin maihin, tavoitteita voisi olla mahdollista saada läpi.
Suomen poliittinen keskustelu aiheesta on kuitenkin takamatkalla. Orpo toisti huhtikuun alun eduskuntakeskustelussa, ettei hallitus kannata yhteisvelan ottamista, koska Suomi ei yleensä ole ”saamapuolella”.
Vaatisi paljon aikaa, että hallituskumppaneiden välillä löytyisi konsensus uuden rahaston hyväksymisestä. Vasta sen jälkeen alettaisiin miettiä jakoperiaatteita.
Todennäköisesti Suomi vastustaa yhteisvelkaan perustuvaa rahastoa hamaan tappiin eli ratkaisevaan huippukokoukseen saakka. Sen jälkeen alkaa sisältölobbaus, mutta liikkumavara on siinä vaiheessa varmasti pienempi, kun poliittinen pääoma on käytetty vastustamiseen.
Mistä otetaan lisää EU-rahaa?
Uutta EU-rahaa kuitenkin halutaan – myös Orpo on tämän ilmaissut. Vaihtoehtona on nykyisestä EU-budjetista ottaminen, mikä tarkoittaisi leikkauksia esimerkiksi maataloustukiin, aluetukiin ja tutkimukseen.
Toinen vaihtoehto on nostaa EU:n jäsenmaksuja, mikä on suoraan pois jäsenmaiden kansallisista budjeteista. Kolmas keino on laajentaa EU:n verotusoikeutta tai ohjata EU:n keräämiä, mutta jäsenmaille tuloutettavia maksuja yhteiseen pussiin.
Neljäs keino on uusi yhteisvelka elvytyspaketin tapaan, jolloin valvonta tapahtuu EU-prosessien kautta. Yhteisvelkaa voi ottaa myös hallitusten välisesti, mistä esimerkkinä on eurokriisissä euromaille luotu rahasto EVM. Tosin siinä tapauksessa Euroopan parlamentilla ei olisi sisältöön ja rahanjaon periaatteisiin mitään sanottavaa.
Todennäköinen lopputulema on yhdistelmä kaikkea, kuten EU:ssa on tapana. Varmaa on kuitenkin se, että asia tulee vielä Suomen hallituksen nenän eteen.
Nyt olisi hyvä hetki käydä julkista keskustelua, sillä kesäkuun EU-vaalien jälkeisessä tuoksinassa voi tulla hoppu, etenkin kun asiasta todennäköisesti aletaan vääntää kättä juhannuksen huippukokouksessa.
Etteivät EU-asiat tulisi taas Suomelle yllätyksenä.
LUE SEURAAVAKSI:
Valtiontukikilpailu kiristyy – Jääkö Suomelle luu käteen? Olaf Scholzin kompurointi muuttaa rajusti valtasuhteita EU:ssa – Yhteisvelasta niuhottavan Suomen kannattaisi kohdistaa huomionsa aivan muuhun EU-jätit maksavat avokätisiä valtiontukia, eikä se ole Suomelle hyvä – Nyt ne aiotaan torpata