Venäjä etenee Ukrainassa hitaasti, mutta maksaa siitä hirveää hintaa – Putinin hallinto saattoi tehdä virhearvion Yhdysvaltain tukipaketin läpimenosta, arvioi suomalaistutkija

Venäjän viimeaikaiset saavutukset Ukrainan rintamalla ovat jääneet heikoiksi, kun huomioidaan, että Ukrainan ammuspula ja Venäjän selvä ylivoima ovat jatkuneet jo ainakin puolen vuoden ajan, arvioi STT:lle sotatieteiden dosentti, Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin vieraileva tutkija Ilmari Käihkö. LEHTIKUVA / Roni Rekomaa

Lassi Lapintie

Torstaina Venäjällä vietetään voitonpäivää jo kolmatta kertaa sinä aikana, kun maa käy laajaa hyökkäyssotaa Ukrainassa. Toisen maailmansodan voittoa juhlistava vuosipäivä on Venäjällä nykyisin yltiöisänmaallisen paatoksellinen juhlapäivä, jonka puitteissa Ukrainan “erikoissotilasoperaatiota” on yritetty maalata osaksi samaa natsismin vastaista kamppailua, jota myös esivanhemmat kävivät. Venäjällä Ukrainan hallintoa on perättömästi leimattu natsistiseksi.

Voitonpäivän viime vuosien juhlintaa on varjostanut se, että Venäjän saavutukset hyökkäyssodassa ovat olleet laihanlaisia ja niistä maksettu hinta on ollut hirveä. Viime kuukausina Venäjä on kuitenkin edennyt hitaasti mutta varmasti Ukrainan itäosissa ukrainalaisjoukkojen ammuspulan vuoksi.

– Kyllä Venäjän joukot etenevät, mutta onhan se eteneminen hidasta ja kallista, niin kuin tässä on nyt kerta toisensa jälkeen nähty, eli eihän se tilanne hirveän hyvä ole nyt Venäjällekään, sanoo STT:lle sotatieteiden dosentti, Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin vieraileva tutkija Ilmari Käihkö.

– Ukraina on hätää kärsimässä tällä hetkellä, mutta totta kai venäläiset tahtoisivat edetä nopeammin, tehdä läpimurron ja saada ukrainalaiset antautumaan, mutta tämä on lähitulevaisuudessa epätodennäköistä.

Venäjä pystynyt korvaamaan tappiot

Britannian puolustusministeriön julkaiseman tiedusteluarvion mukaan Venäjä menetti huhtikuussa noin 900 sotilasta päivässä kuolleina tai haavoittuneina. Venäjän kokonaistappiot saman arvion mukaan ovat yli 465 000 sotilasta laajan hyökkäyksen ajalta.

– Onko yhtäkään länsimaata, joka olisi kestänyt näin paljon tappioita kuin Ukraina tai varsinkin Venäjä? En edes tiedä vastausta, mutta jos nyt sanotaan vaikka Suomessa olisi 150 000 kaatunutta, niin sehän tietysti olisi aivan valtava määrä ihmisiä. Miten se sitten vaikuttaisi meidän halukkuuteen käydä sotaa? Kyllä tämä raja tietysti Venäjälläkin jossain vaiheessa tulee vastaan, mutta ei sitä valitettavasti ole näköpiirissä, Käihkö sanoo.

Toisaalta yhdysvaltalaisten arvioiden mukaan Venäjä on edelleen pystynyt värväämään noin 30 000 uutta sotilasta kuukaudessa, eli toistaiseksi se vaikuttaa Käihkön mukaan pystyneen korvaamaan tappionsa.

– Joskin sitten pitää muistaa, että suurhyökkäykseen Venäjä todennäköisesti tarvitsisi paljon enemmän joukkoja ja reservejä. Tällä tavalla se pystyy ylläpitämään joukkojen määrää, mutta ei pysty luomaan sitä reserviä. Tarvittavat reservit voivat siis puuttua esimerkiksi Harkovaan hyökkäämiseksi, Käihkö sanoo.

Tällä hetkellä kiivainta kamppailua käydään Tshasiv Jarin kaupungista Donetskin alueella. Ukrainan mukaan Venäjä teki viikonloppuna yhden vuorokauden aikana 125 hyökkäystä 700 kilometrin pituisella rintama-alueella. Näistä puolet tehtiin lähellä Tshasiv Jaria ja Venäjän äskettäin valtaamaa Otsheretynen kylää, joiden välillä on etäisyyttä linnuntietä noin 40 kilometriä. Tshasiv Jar on tärkeä ukrainalaisten joukkojen huollolle.

Venäjän ylivoimapeli “aika heikkoa”

Käihkön mukaan Venäjän saavutukset rintamalla ovat jääneet “aika heikoiksi”, kun huomioidaan, että Ukrainan ammuspula ja Venäjän selvä ylivoima ovat jatkuneet jo ainakin puolen vuoden ajan. Yhdysvaltain aseapu jumitti kuukausia maan kongressissa ja EU:n ammustuotanto on jäänyt luvatusta jälkeen, minkä vuoksi Ukraina on elänyt veitsenterällä jo pidemmän aikaa.

– Suuri kysymys on se, minkä takia Venäjä ei ole käyttänyt hyväksi tätä mahdollisuutta. Tässä väistämättä herää kysymys, että oliko Venäjä olettanut, että (Yhdysvaltain) tukipaketti ei mene läpi ja heillä olisi ollut enemmän aikaa. Nythän hyökkäykset ovat kiihtyneet ennen tuen saapumista rintamalinjoille, Käihkö sanoo.

Yhdysvaltain kongressi hyväksyi yli 60 miljardin aseapupaketin Ukrainalle huhtikuun lopulla. Paketti oli jumiutunut republikaanien niukalla enemmistöllä hallitsemaan edustajainhuoneeseen sisäpoliittisten kiistojen vuoksi.

Kaiken avun saapuminen rintamalle kestää vielä viikkoja ja kuukausia, joten Venäjällä on vielä mahdollisuus käyttää ylivoimaansa hyväkseen. Venäjän äkillinen kiire kertoo kuitenkin Käihkön mukaan siitä, että maassa ehkä tehtiin poliittinen virhearvio Yhdysvaltain apupaketin läpimenosta.

Käihkö kuitenkin korostaa sitä, että edes Yhdysvaltain uusi apupaketti ei tuo taistelukentälle “pariteettia” eli tee Ukrainasta tasavahvaa Venäjän kanssa.

– Tätä ei ole näköpiirissä, ja on hirveän tärkeä muistaa, että kyllä Venäjä tulevaisuudessakin tulee olemaan Ukrainaa vahvempi. Tämä tukipaketti ei muuta sitä, vaan tarvitaan radikaaleja uusia toimenpiteitä Ukrainan tukemiseksi, jotta se pariteetti saataisiin aikaan, sanotaan nyt vaikka seuraavan vuoden aikana.

“Putin kätyreineen uskoo voittoon”

Venäläisjoukot ovat saavuttaneet pieniä voittoja valtaamalla yksittäisiä kyliä Donbasin alueella Itä-Ukrainassa, mutta kokonaisuutena Venäjä on kaukana niistä tavoitteista, jotka itsevaltainen presidentti Vladimir Putin hyökkäyksen alussa sille asetti. Silti Venäjän päättäjät voivat elää uskossa, että he ovat voittamassa sodan pitkällä aikavälillä.

– Kyllähän Venäjän päätöksentekijöillä tällä hetkellä voi hyvinkin olla se käsitys, että he ovat voittamassa sodan. Kyllä voimasuhteet tällä hetkellä suosivat Venäjää, ei me siitä päästä yhtään mihinkään. Mutta mitä se voitto sitten tarkoittaa? Tuskin sitä, mitä Venäjä toivoi silloin helmikuussa 2022, eli Kiovan nopeaa alistamista ja hallinnon vaihtoa. On vaikea nähdä, miten Venäjä tähän pääsisi, mutta kyllä tällä hetkellä on hyvin mahdollista, että Putin kätyreineen uskoo, että sota menee kaikesta huolimatta hyvin Venäjälle tai että tilanne paranee, Käihkö kertoo.

Käihkön mukaan sodan varrella Venäjän sodankäynnin tavoissa on tapahtunut muutoksia, joista yksi merkittävä on nähty ilmasodassa Ukrainan energiainfrastruktuuriin tehdyissä iskuissa. Siinä missä laajan hyökkäyksen alussa vuonna 2022 iskut kohdistuivat lähinnä voimansiirtokalustoon, nykyään iskut tehdään voimantuotannon laitoksiin. Hiljattain Venäjä esimerkiksi iski Ukrainan suurimpaan vesivoimalaan.

Käihkö katsoo tämän muutoksen kielivän siitä, että vielä hyökkäyksen alussa Venäjä elätteli toivoa siitä, että se saisi nämä laitokset itse haltuunsa ja voisi sitten korjata voimansiirtokaluston nopeasti omaan käyttöönsä. Nyt tästä on luovuttu ja tavoitteena on aiheuttaa mahdollisimman suurta haittaa Ukrainan energiantuotannolle.

Tukipaketti ei pysyvä ratkaisu

Käihkön mukaan pienemmän väestön vuoksi jokainen taisteluissa kaatunut sotilas on Ukrainalle suurempi menetys kuin Venäjälle. Sodan voittaminenkaan ei välttämättä pelasta maata perikadolta.

– Maailmanhistoriassa on voitettu sotia, mutta hävitty rauhoja. Ukrainan poliitikkojen pitää miettiä myös sitä, miltä Ukraina näyttää viidenkymmenen vuoden kuluttua. Jos sieltä parikymppisten joukko pitkälti kuolee tässä sodassa, niin eihän Ukrainalla ole tulevaisuutta. Samaan aikaan pitää muistaa, että sieltä on miljoonittain koulutettuja naisia ja heidän lapsiaan lähtenyt maasta. Millä heidät saadaan tulevaisuudessa takaisin?

Yhdysvaltain uudella tukipaketilla on ostettu Ukrainalle lisäaikaa, mutta pysyvästi se tuskin maan ongelmia ratkaisee, Käihkö sanoo. Siihen vaaditaan vielä suurempia toimia myös Euroopan mailta.