Urho Kujanpää löysi juoksusta lisäsenttejä

Parantunut vauhti lennätti Urho Kujanpään hallikaudella ennätyskorkeuteen 570. LEHTIKUVA / Jussi Nukari

Pasi Rein

Korjaus juoksutekniikkaan on avannut seiväshyppääjä Urho Kujanpäälle valoisat näkymät kaksien arvokisojen kilpailukauteen. Parantunut vauhti lennätti hänet hallikaudella ennätyskorkeuteen 570, ja hänellä on hyvät mahdollisuudet päästä edustamaan kesällä Suomea sekä Rooman EM-kisoissa että Pariisin olympialaisissa.

– Olen nyt tullut kuopalle ehkä puoli metriä sekunnissa aiempaa vauhdikkaammin. Se on todella paljon, ja juoksu tuntuu helpommalta, Kujanpää kertoo ilmeisen tyytyväisenä.

Kujanpää yritti viritellä juoksuvauhtiaan paremmaksi edesmenneen valmentajansa Raimo Eskolan kanssa, mutta oivallus oikeasta tekniikasta syntyi vasta joulukuun alkupäivinä Helsingin Liikuntamyllyssä.

Kujanpää kiittää siitä nykyistä valmentajaansa Rauli Pudasta ja kehonhallinnan asiantuntijaa, fysioterapeutti Jarmo Ahosta.

– Rauli päätti siinä harjoituksessa, että käymme läpi juoksun perusopinnot. Siitä se lähti, Kujanpää vahvistaa.

– Ahosen Jamilta tuli lantion tehokkaampaan käyttöön tieteellisempi puoli.

Kujanpään juoksuaskel pyörii nyt vartalon alla ja etupuolella. Aiemmin askelkontakti jatkui taaemmaksi.

Täysosuma puuttuu

Kujanpää on nyt rynnistänyt kuopalle mitatusti nopeudella 9,3 metriä sekunnissa. Hän tietää juosseensa vielä vauhdikkaammin esimerkiksi tammikuun ennätyshypyssään.

Parantuneen vauhdin ansiosta hän on nostanut otekorkeuttaan 5-10 senttiä, ja itseluottamukseen on tullut vähintään yhtä korskea korotus.

– Useampi kaveri on hypännyt näistä nopeuksista kuusi metriä, Kujanpää avaa vielä muutoksen merkitystä.

Kujanpään mielessä on alkanut yhä useammin pyöriä Jani Lehtosen Suomen ennätys 582, joka on sama kuin olympiaraja.

– En tarvitse Suomen ennätykseen mitään erikoista. Pitää vain onnistua tekemään hypyn jokaisella osa-alueella se, mihin parhaimmillani pystyn, Kujanpää vakuuttaa.

– Talven ennätyshyppyyni jäi parannettavaa. Samalla seipäällä ja samoilla otteilla pitäisi pystyä ylittämään 580, kun hypyn loppu onnistuu paremmin. Harjoituksissa se on jo onnistunut, joten kyse ei ole siitä, ettenkö osaisi.

Kotoisa olo finaalissa

Kujanpään toistaiseksi arvokkaimmat saavutukset ovat Universiadien voitto viime kesältä ja EM-kisojen yhdeksäs sija kesältä 2022. Hän rinnastaa ne yhtä arvokkaiksi.

– Aika tasoihin menevät. Universiadit oli tosi iso juttu, kun tuli voitto, mutta EM-finaali oli tasollisesti kovempi kilpailu, Kujanpää vertailee.

Molemmista jäi joka tapauksessa lämpimät muistot, joista on varmasti hyötyä jatkossa.

– Aiemmin saavutetulle tasolle on henkisesti helpompi päästä seuraavalla kerralla, kun tietää, mitä arvokisafinaali tarkoittaa, Kujanpää selittää.

– Ja huomasin sekä EM-finaalissa että Universiadeissa, että olin loppukilpailussa kotonani. Oli henkisesti helppo olla.

Kujanpään tukena on myös erikoinen ja erinomainen kyky kamppailla riman päälle myös viimeisellä yrityksellä.

– Jaa-a, Kujanpää yrittää vastata kysymykseen kolmannen yrityksensä taiasta.

– Se on tietynlaista taistelutahtoa. Kolmannella yrityksellä saan pakkoraossa hyppyyn ekstrayritystä.

Kujanpää nauraa itsekin tavalleen.

– Joskus tuntuu, että voisin tehdä homman itselleni vähän helpommaksi, kun selvitän jotain alempia korkeuksia vasta kolmannella hypyllä, Kujanpää virnistää.

Toisaalta ylitys on seiväshyppääjälle aina pieni voitto. Kilpailu jatkuu.