Tomb Raider I-III Remastered Starring Lara Croft tarjoaa kolme klassikkoseikkailua nostalgiannälkäisille

Tomb Raider I-III Remastered Starring Lara Croft tarjoaa kolme klassikkoseikkailua nostalgiannälkäisille

Monelle uudelleenmasteroinnit kolmesta ensimmäisestä Tomb Raiderista julkaistaan varmasti juuri sopivana päivänä. Mikäpä parempaa kuin palata vanhojen ystävien pariin juuri ystävänpäivänä! Tomb Raiderit nimittäin olivat 1990-luvulla todella iso juttu ja lukuisille aikalaispelaajille todella rakas aikalaismuisto. Vaan vieläkö Lara Croftin viehätys vetoaa?

Tomb Raiderien uudelleenjulkaisuun liittyy sinänsä hupaisa ajatusleikki, sillä pelien ideana on hyppelyn ja ammuskelun ohella metsästää muinaisia aarteita. Tomb Raider -kokoelma on omalla tavallaan tällainen muinaisaarre, sillä uudelleenmasterointi on lähinnä pinnan kiillotus vanhoille peleille ja eräänlainen museointi siitä, millaisia monet toimintaseikkailut yli 25 vuotta sitten olivat.

Kokoelma sisältää nimensä mukaisesti sarjan kolme ensimmäistä peliä alkuperäiskuntoisina vanhalla tutulla pelimoottorilla. Hauskana ajatuksena ulkoasua voi vaihdella modernisoidun ja silotellun välillä vain nappia painamalla. Tosin konsoleilla peliä pelanneille vanha ulkoasu voi näyttää vähän turhankin karulta. Tämä johtuu siitä, että uudelleenjulkaisu perustuu pelien PC-versioihin, mikä puolestaan tarkoittaa sitä, että vanhat grafiikat ovat käytännössä vain 3D-kiihdyttämätön versio alkuperäisestä ja näyttää huomattavasti kurjemmalta kuin pelien Playstation- ja Saturn-versiot.

Kokoelma ei tee liikaa uusiksi. Pieniä elämää helpottavia ratkaisuja on lisätty sinne tänne ja vanhan tankkiohjauksen ohella on mahdollista vaihtaa nykyaikaisempien pelin ohjausta jäljittelevä versio. Tämän takia ensimetrit vanhan tutun kanssa ovat lähinnä hämmentäviä. Moderniin ohjaukseen vaihtamalla Lara liikkuu liiankin liukkaasti, siinä missä vanhalla ohjauksella meno vaikuttaa ensin todella rustiikkiselta.

Ensimmäinen Tomb Raider etenee modernimmalla ohjauksella alkuun ihan näppärästi. Toisessa pelissä onkin sitten toisin. Jo ensimmäinen kenttä vaikuttaa täysin mahdottomalta uusitulla ohjauksella ja pienen muistilokeroiden kaivelun ja tankkiohjaukseen uudelleentotuttelun jälkeen käy selväksi miksi. Vanhoissa Tomb Raidereissa oli eräänä kiinnostavana ajatuksena pelien sitominen ruutuihin. Niinpä tankkiohjaus mahdollisti hyppelyyn ja kiipeilyyn omanlaistaan tarkkuutta. Kaikki kentät on suunniteltu sen ehdoilla, että Laraa ohjastetaan maltilla ja strategialla vauhdikkaan huiskimisen sijaan. Niinpä moderni ohjaus on kokoelmassa käyttämättä jätetty mahdollisuus. Turhautuminen iskee nimittäin välittömästi, kun Laran ohjaamisesta liukkaammin ei vain tule yhtään mitään.

Tomb Raider I-III Remastered Starring Lara Croft tarjoaa kolme klassikkoseikkailua nostalgiannälkäisille

Tankkiohjaukseen totuttelu kannattaa, sillä pienen orientaatioprosessin jälkeen pelien oma identiteetti alkaa näkyä ja peleistä alkaa jopa nauttimaan. Kenttien tutkiminen ja omalaatuinen tasohyppely oli nimittäin toteutettu hyvin jo aikanaan, ja vanhalla ohjauksella se on edelleen erittäin viihdyttävää. Pienet lisäykset peleihin myös toimivat. Nyt Laraa ei nimittäin tarvitse sihdata pikseli kerrallaan poimittavien esineiden luokse, vaan toimintanäppäimen painallus riittävän lähellä esineitä ja vipuja huutomerkin ilmestyessä ruudulle riittää. Isommilla vihollisilla on nyt myös energiapalkki, mikä on mukava lisä hankaliin taisteluihin.

Tomb Raider I-III Remastered Starring Lara Croft tarjoaa kolme klassikkoseikkailua nostalgiannälkäisille

Taistelun suhteen muilta osin viihdearvo on edelleen ihan toinen juttu. Ammuskelu on todella kankeaa ja hankalaa, eikä kankea kamera auta asiaa lainkaan. Modernilla ohjauksella taistelu on hieman helpompaa, mutta ei siltikään sulavaa. Käytännössä vihollisten paikat on opeteltava ulkoa ja ammuskelu aloitettava heti, kun vihun silmämunat näkyvät. Liikkua ei juuri kannata.

Pari tuntia kestäneen kiroilun ja tuskailun jälkeen pelaaminen lähti onneksi sujumaan ja pelien suunnittelufilosofia aukeamaan. Koko pelikolmikko on nimittäin museoinnin ja myös uudelleen pelaamisen arvoinen. Tomb Raiderit ovat edelleen omaperäisiä ja myös vaikeita pelejä, joissa jokaisesta ruudusta toiseen eteneminen ja paikoitellen todella pirullisten ongelmien selvittäminen tuntuu todella hyvältä. Tämä siitäkin huolimatta, että pelit ovat paikoitellen suunniteltu toimimaan pelaajaa vastaan, etenkin vaikeudestaan pahamaineinen kolmospeli. Ahkera tallentelu onkin elinehto peleissä etenemisessä.

Niinpä kyseessä on ihan pätevä ja nostalginen kokoelma, johon erityisesti Laran seikkailuja ysärillä pelanneiden kannattaa tarttua tietyllä varauksella. Olisi todella hienoa, jos näistä joskus saataisi kokonaan uudet versiot Capcomin Resident Evil -pelien malliin, mutta kyllä nämä tällaisinakin muistelemisen arvoisia ovat. Pienillä uudistuksilla Tomb Raiderit ovat sitä paitsi tässä mukana parhaina versioina itsestään, ainakin toistaiseksi.